8.8.12

So Long, and Thanks for All the Cosplay




Rakastan cosplayta.
Pukujen suunnittelu, pukujen tekeminen, puvuissa oleminen, pukujen valokuvaaminen, pukujen säilyttäminen, pukujen pukeminen, pukujen korjailu...
Se kaikki on aivan ihanaa.
Pidän harrastuksessani myös ryhmähengestä, uusien asioiden löytämisestä ja oppimisesta, luovuutensa vapauttamisesta ja jännityksestä.

Mutta yhtä asiaa minä en ole saanut liitettyä cosplayn ihaniin asioihin.
Ja se on tämä bloggaaminen.


Puvun teon jälkeen tai siinä ohessa en muista ottaa kuvia tekovaiheista saati ehdi edes ajatella, että niin tästä voisi kirjoittaa blogiin. Muutenkin blogiin käytettävä aika kuluu ennemmin itse pukuihin, joten olen huomannut päivittämisen jäävän kokonaan pois.

Luulin ensin, että en vain yksinkertaisesti ole bloggaaja, mutta kirjoitettuani jonkin aikaa blogeja muista aiheista, huomasin, ettei se pidä lainkaan paikkaansa.


Ongelma on vain siinä, että harrastan cosplayta enemmän ompelukoneen kuin tietokoneen ääressä, joten muutaman metrin siirtyminen koneelta toiselle on ylitsepääsemätön ongelma.

Näin ollen päätän luopua tämän blogin pitämisestä.

Elikkä se on moro, nähtäillään cosplayn yhteydessä sitten muissa sosiaalisissa medioissa.

Terveisin viimeistä kertaa,
AG

ps. Blogaamista jatkelen  osoitteessa: http://a-photo-graph-blog.blogspot.fi/


17.6.12

Desucon - Kun ei ehdi mitään raporttia kirjoittaa

Ottakaa siis tästä video, joka tiivistää aika hyvin sen, millainen oli minun Desuconini.

http://www.youtube.com/watch?v=-K-W-Nzh02Y&list=FL9BWapssFwIYdCiLkElUEdg&index=56&feature=plpp_video

Ja niin, cosplayasin conissa perjantaina Howl's Moving Castle:n Howlia ja tapasin maailman suloisimman Chihiron, joka oli pökertyä, kun pyysin saada halata häntä.

Lauantaina pyörin lapsuuden idolinani Esmeraldana ja toteutin yhden suurimmista cosplay haaveistani samalla kertaa. 
Minulla on ollut joskus pienenä Esmeralda-naamiaispuku.
Nyt minulla on kunnon Esmeralda-cosplay.
Ja myös tarpeeksi ikää kyseiseen naiseen, kun ensi vuonna täytän 22-vuotta.

Sunnuntaina sitten puin päälleni Paprikan.

Kuvia minulla ei ole jakaa, sillä olin jälleen kerran enemmän kameran takana kuin sen edessä.

Olen kuitenkin matkustamassa heinäkuussa Pariisiin.
Arvaatte varmaan mikä cosplay lähtee mukaani.


Terveisin,
AG

3.2.12

Desucon Frostbite - Välähdys ( ja muuta sotkua)

Onneksi olkoon voittajille!


Charlie's undead


Casualty Cosplay

Täytyy ihan blogin puolella nostaa hattua kyseisille välähtäjille, sillä voittajat olivat täysillä mukana kuvaustilanteessa ja heidän läsnäolonsa myös näkyi.
Tällaisia settejä tahtoisin ottaa useammin kuvattavien kanssa. <3


Cosplayn puolella on viime aikoina ottanut voimille jonkin asteinen cosplayhin liittyvä masennus, turhautuminen ja kyllästyminen...

Kaikki alkoi siitä, että minulla oli ongelmia tekonahan ompelun kanssa.
Ja niitä ongelmia oli paljon.
Ei riitä se, että Eurokangas myy karmeaa punaista tekonahkaa, joka rispaantuu pelkästään kun siihen katsoo.
Ei riitä se, että ompelukonettani ei selkeästi ole tehty monen tekonahkakerroksen ompeluun.
Eikä riitä sekään, että kaipaamani väriset ja laatuiset tekonahat on pitänyt kaivaa kiven alta.
Tämän lisäksi vasta tänään minä todella oivalsin, mikä vika minun ja ompelukoneeni välillä on ollut ja nyt haluaisin vain paukuttaa päätäni seinään, koska syy oli kertakaikkiaan niin typerä, että en tiedä minne pensaaseen tunkisin pääni häpeästä.

Ja tämän epäonnisen sattumusten sarjan aikana olen saantu niin tarpeekseni tekonahasta, että ihan kiukuttaa.
Tietysti olen valinnut tälle vuodelle peräti kaksi pukua joihin tekonahkaa ennen kaikkea tarvitaan.



Mutta.
Sen vuoksi, että olen ärsyyntynyt ja niin täynnä koko cosplayta, päätin hetkeksi aikaa lyödä läskiksi koko homman ja vähän vain haaveilla.
Ja muutaman haaveillun puvun jälkeen olo onkin taas paljon eheämpi.
Tällaisia unelmia joskus sitten toteutetaan:


X-1999 - Hinoto


Suikoden V - Josephine


Kissojen valtakunta - Paroni


Soul Calibur V - Hilde


Vocaloid - Rin

Eri asia on sitten tulenko koskaan näitä pukuja tekemään, mutta aina silloin tällöin on hyvä hetkeksi unohtaa käsillä olevat hommat ja tyytyä vain rakentelemaan pilvilinnoja. Ja kuitenkin paroni ja Hilde ovat olleet jo pari vuotta haaveiluissa niin olisihan sitä hyvä saada ne vaikka ensi vuodelle soviteltua.

Samalla tuli havaittua, että minulla taitaa olla joku fiksaatio punaiseen väriin.
Haaveiltavat pukuni sisältävät jokainen punaista.
Ja myös tämän vuoden suunnitellut puvut sisältävät kaikki enemmän tai vähemmän punaista väriä.
Tulipahan siitä mieleen, että oletteko te huomanneet itsellänne samalla tavalla joitakin tiettyjä piirteitä, jotka toistuvat melkein jokaisessa puvussa?

~ AG

16.1.12

Frostbite aiheutti flunssan

> Avaa ovi lukittuun huoneeseen
> Mene huoneeseen
> Löydä lisää lukittuja ovia
...
Tunne itsesi voittajaksi.

Siinä on aika hyvin tiivistettynä fiilikseni Frostbitestä ja edellisestä viikosta.

> Laturisi hukkuu tapahtumassa.
> Nettiyhteys on poikki, kun palaat kotiin.
> Laturia ei löydy mistään järkevästä paikasta.
> Osta siis uusi.
> Nettiyhteys on edelleen poikki.
> Stressaa siitä, että ihmiset eivät saa kuviaan.
> Saa kuvat julkaistua.
> Huokaise helpotuksesta
...
Saa seuraavana päivänä armoton flunssa.


Facepalmausta kameralla.

Kaikki kuvauspisteellä käyneet kuitenkin ansaitsevat kiitokseni. <3
Olitte ihan mahtavia kuvattavia ja teitte tapahtumastani käymisen arvoisen kaikesta epäonnesta ja stressaamisesta huolimatta.
Toivottavasti näemme tulevissa tapahtumissa uudestaan!

~ AG

ps. Frostbitessä käytin vapaa-aikani Morsojen metsästykseen ja sain jopa yhden kuvankin.

12.1.12

Vuoden ensimmäinen tapahtuma lähtee tästä

Desucon Frostbite on ensimmäistä kertaa täällä ja siksi minunkin tieni vie huomenna Lahteen pakkasesta huolimatta. (Kylmälle allerginen suomalainen tässä hei...)
Alunperin tarkoitukseni oli olla kaukaa viisas, joten olin valinnut tapahtumaan puvun, jossa ei tarvitsisi palella kamalan paljon.
Mutta kas kummaa, sairastuin joulukuussa ja parin viikon sairastaminen siirsi puvun valmistumista parilla viikolla.


Suutarin lapsilla ei ole kenkiä ja kuvaaja ei osaa kuvata wip-kuvia...

Tämän surkean sattumuksen vuoksi päätin sitten kierrättää Taigaa lauantaina ja (pitkästä aikaa) Black Jackia sunnuntaina.
Black Jackin parhaita puolia cosplayn kannalta on nimenomaan hahmon järkevä pukeutuminen joka säähän. Ei palele talvella ja kesällä ei tarvitse pitää koko vaatekertaa päällä.
Taigalle minun olikin sitten hankittava hahmolle sopiva talvitakki, sillä hameessa jäätyminen ei houkutellut yhtään. Onneksi UFF on kiva paikka ja sieltä löytyi kivasti muokattavaksi sopiva takki.

Siitä onkin todella pitkä aika, kun olen viimeksi tehnyt jostakin valmiista vaatteesta osia pukuun.
Yleensä teen t-paidoista lähtien kaikki alusta asti.
Ostetun vaatteen pitäminen häiritsee siksi ainakin tällä hetkellä kamalasti, mutta toisaalta sitten se oli niin helppo prosessi, että ymmärrän hyvin, miksi moni hyödyntää valmiita vaatteita.
Tätä asiaa täytyy ehkä tänä vuonna pohtia enemmänkin...

Joka tapauksessa Frostbitessä näemme ja minua voi käydä tervehtimässä taas kuvauspisteellä ja yleisestikin tapahtumassa.

~AG

12.10.11

Epäonnistu cosplayssa

Cosplayssa on helppo epäonnistua.
Siihen on olemassa neljä vaihetta:
Unohtelu, myöhästely, laiskuus ja piittaamattomuus.

Jos unohtaa ostaa peruukin ajoissa,
aloittaa puvun tekemisen ihan liian myöhään,
laiskistuu jo kankaiden leikkaamisen jälkeen
ja käyttää lenkkareita sopivampien kenkien sijaan,
on todennäköisesti epäonnistunut sekä omasta, että muiden mielestä.

Mutta onko se todella niin vaarallista "epäonnistua" cosplayssa?

Unohtelemalla kun välttyy stressiltä, kun kesken olevat asiat ja vaiheessa olevat suunnitelmat eivät vaivaa jatkuvasti ja pystyy keskittymään tekemiseenkin sitten paremmin, kun sen aika tulee.

Myöhästelemällä ainakin tulee asiat tehtyä kerralla yhtä aikaa putkessa, eikä sitten välissä ehdi unohtaa mitä tuli suunniteltua joskus viisi kuukautta sitten pukua aloittaessa vaan kaikki pysyy tuoreena muistissa ja puvun edistymistäkin on helpompi seurata.

Laiskuus taas auttaa kehittämää uusia, helppoja ja nopeita ideoita vanhojen, vaikeiden ja aikaa vievien ratkaisujen tilalle. Yksinkertaiset keinot eivät ole sen huonompia kuin haastavammatkaan, joskus ne ovat jopa parempia.

Piittaamattomuuden hyvä puoli on, ettei välitä ihan jokaisesta pikkuisesta yksityiskohdasta, jolloin säästyy paljolta päänsäryltä ja kokonaisuus voi näyttää silti hyvältä, vaikka joitain asioita ei huomioon olekaan otettu.

Tänään tosiaan juhlitaan epäonnistumista ja koska itselleni epäonnistuminen on hyvin arka paikka ja suuri häpeän aihe, päätin kirjoittaa tämän blogin ja miettiä mitä hyvää epäonnistumisesta seuraa.

Itse olen aivan hirveä stressi-pallo, jonka on pakko aloittaa pukunsa vuotta aikaisemmin ja jonka täytyy mennä aina vaikeamman kautta ja joka tuijottaa reffejään suurennuslasin kanssa... Ja kärsin sitten stressistä ja muusta henkisestä piinasta enemmän kuin laki oikeasti sallii.
Se ei ehkä näy puvussa yhtä helposti kuin huolittelematon helma, mutta siitä koituukin henkistä taakkaa, joka on vaikeammin korjattavissa kuin se helma.

Joten on hyvä muistaa ottaa rennosti oman harrastuksensa parissa, antaa kaikkien kukkien kukkia ja hyväksyä sekä omansa, että muiden mokat.
Kyse kun ei niinkään ole mokaamisesta vaan asioiden eri tavalla tekemisestä.
Epäonnistua saa ja PITÄÄ.

~AG

10.10.11

2011 - Hiljainen vuosi (Niin sitä ainakin kuvitteli...)

Tämä vuosi alkaa pikku hiljaa olla ohitse.
Tokihan tapahtumia riittää vielä näin syksylläkin, mutta omat cosplayni tälle vuodelle jäävät tähän ja ennen seuraavien pukujen aloitusta on ihan hyvä kerrata mitä tänä vuonna tulikaan tehtyä.
Pidemmittä puheitta sitten vaan suoraan itse asiaan.

Jet - Kanttinauha kriisi

Neo Angelique Abyss~ iski alkuvuodesta kovaa tyhjään koloon, johon olin kaivannut jotakin todella yksityiskohtaista ja silti yksinkertaista cosplay pukua. Alunperin minun ei pitänyt aloittaa Jetillä sarjan cosplayhin tutustumista, mutta paricosplay mahdollisuus oli vähän liian hyvää ollakseen totta, joten Jetin puku päätyi ensimmäiseksi.

Jetiä lähdin tekemään sillä ajatuksella, että teen puvun osissa.
Aloitin siis ensiksi tekemään takin alle kuuluvaa t-paitaa, housuja ja kenkiä sekä aloittelin samalla tekemään muotteja ja malleja koriste kiville, joita herran t-paidassa, hansikkaissa ja takin hihoissa on.
Bakaconiin siis valmistui t-paita versioinen Jet.



Päädyin käyttämään omia hiuksiani cossissa siksi, että silloin lyhyt tukkani ehti kasvaa ja värjääntyä sopivaksi Bakaconiin mennessä ja halusin sitten ihan vain kokeilla omilla hiuksilla kampauksen tekoa. Hyvää harjoitustakin se oli, sillä on kuitenkin niin erilaista laittaa omia hiuksiaan kuin peruukkia.
Ja tiedänpähän nyt, että vaikka oma tukka on autenttisempi, taidan pidättäytyä silti peruukeissa oman mielenrauhani vuoksi.
Oma tukkani on liian ohut ja siksi todella rasittava laitettava.
(Pitäisi kyllä ehkä joskus keksiä cossattavaksi joku kalju hahmo...)

Jetin puku sisältää lähinnä pitkän takin, t-paidan, housut ja kengät ja näistä osista vain takki on todella yksityiskohtainen. Tällaisia cosseja kutsun nimellä "Mies ja takki".
(Ja tällaisia cosseja löytyy vaatekaapistani monta, siksi niillä nimikin on.)
Eniten päänvaivaa tässä puvussa siis tuottivat takissa olevat lärpättimet niin edessä kuin takana.




Hienoja esimerkkeja siitä miten yhtenäisiä nämä reffit välistä ovat...



Mittailua, kaavoitusta, hiusten repimistä ja paria kokeilua myöhemmin uskoin olevani miltein oikeilla jäljillä. Kaavoina ja testikappaleina lärpättimet näyttivät siltä miltä piti ja cossi eteni nopeasti, kun kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen kuin itsestään.

Olisihan se pitänyt tietää, että asiat eivät voi mennä silloin muuta kuin pieleen.

Nimittäin tuo täydellisen värinen kanttinauha oli totta kai sitten lopussa Tampereen Eurokankaasta, kun sitä menin ostamaan lisää ja pyysin tilattavaksi uuden rullan.
Seuraavaa rullaa saikin odotella näin cossaajan mittapuulla PITKÄÄN.
Ja koska takki on aikalailla kanttinauhaa kanttinauhalla kanttinauhan kanssa, niin hommat jumahtivat yhdessä vaiheessa aivan täysin.

Yritin siinä välissä sitten tehdä yhtä ja toista muuta asiaa ja silloin päätin tehdä myös hankkimiini aurinkolaseihin lamput. Olin ajatellut lamppujen tekoa jo pukua suunnitellessani, koska Jetillä kyseiset valot ovat varsin mielekäs yksityiskohta.
Terminaattori tuijotuksen tekeminen kiehtoi myös siksi, että haluaisin tehdä isompiakin valaistuksia pukuihin joskus tulevaisuudessa.
Ja noh, nyt kun kuitenkin aikaa piti käyttää jotenkin hyödyksi, niin tekniikkaan tutustuminen tuntui ihan luontevalta.


Tästä siis lähdettiin liikkeelle.




Ja tämän näköinen siitä tuli.

Vanhempani ovat insinöörejä, joten tämä lamputus oli perheen yhteinen harrastus, johon kaikki osallistuivat omalta taholtaan ja hyvä niin, sillä kävi yllättävän vaikeaksi löytää Tampereenkin kokoiseltakin alueelta pieniä lamppusia, jotka eivät olleet valmiiksi missään kiinni ja olivat johdotettavissa tarvitsemallani tavalla.
Kaikki muut tarvikkeet löytyivätkin sitten paljon, paljon helpommin ja tällaisella arsenaalilla aloin tehdä juotoksia:





Ensinnäkin juotoskolvi. Varokaa päätä, se polttaa herkästi kuumaliimapyssyyn tottuneen cosplayaajan näppejä...



Tina, jota juotoskolvilla sulatetaan johtojen yhtymäkohtiin, että ne pysyvät toisissaan kiinni ja auttavat johtamaan sähköä.





Katkaisija. Tämä on muuten eri katkaisija kuin mitä laseissani käytin, sillä lasien katkaisija päätyi noiden kuvassa näkyvien johtojen vuoksi suojaan tulitikkulaatikkoon, jonka jesarilla sitten vielä päällystin varmuuden vuoksi, ettei mitään ikävää irtoamista tai kolhuja sattuisi. Lisäksi se helpotti huomattavasti katkaisijan löytämistä takin alta.





Itse virtalähde. Tätä en alkanut purkamaan ihan lopullisiin osiin, mutta pikaisesti selitettynä kangaspussi, jonka kiinnitin takkiin hakaneuloilla poiskin saamiseksi, sisältää silmälasikotelon, kuten kuvasta näkyy ja silmälasikotelo taas sisältää kaksi patteria, joiden ympärille olen pingottanut äärimmäisen tiukan kuminauhan, joka puristaa patterit toisiaan vasten ja pitää viime kädessä huolen johtojen pysymisestä paikoillaan pattereiden päissä.



Sitten toki tarvitaan vielä lamppuja ja johtoja. Tähän operaatioon tarvitsin kaksi pientä lamppua ja metrin verran johtoa.



Havainnollistamisen vuoksi suunnitelma ja yhdistetyt johdot suunnitelman mukaisesti.
Tässä kohtaa olisin tarvinnut yhden apukäden, joka olisi pidellyt johtoja suorassa kuvan oton ajan, niin kuva olisi voinut olla edes hieman selkeämpi.







Vielä kuva lampuista yksikseen, sitten lasien takana ja vielä itse käytössä.

Tähän kanttinauha kriisiin asti täysin ajassa oleva aikatauluni olikin sitten mennyt ihan uusiksi ja puvun loppuvaiheista en oikeastaan muista edes mitään muuta kuin sen, että oli aikamoinen kiire.
Ja kiirettähän nimenomaan olin yrittänyt välttää, kun aloitin puvun teon jo heti Bakaconin jälkeen ja silloin puvun kaikki alle tulevat osat olivat valmiina ja pelkkä takki oli enää tekemättä.
Ja silti tuli kiire.
Cosplayssa ei vaan voi olla koskaan liian ajoissa.

Desuconissa otimme sitten iloa irti cosplayshootista lauantaina.
Kuvat © 2011 Aida Palmgren






















Tulevaisuus tämän puvun kanssa näyttää varsin valoisalta.
Peruukkia metsästän tähän asuun seuraavaksi ja toivottavasti saan hankittua sen ennen kuin lumet tulevat ja myös sulavat, sillä olisi tarkoitus mennä kuvaamaan Jetiä lumisiin maisemiin, koska herra "lumimies" viihtyy sarjassakin lumen keskellä muutaman jakson ajan. (Hyvä kuvaushetki on hyvä.)
Sen lisäksi aion laittaa kaulapannan ja vyön uusiksi jahka saan ostettua tulevia cosseja varten sen verran wonderflexiä, että voin uusia ne.
Lisäksi vielä pitäisi katsoa voisiko kenkiä muuttaa paremman malliksi pienillä koron peitoilla ja kengän muotoilulla.
Hansikkaatkin olen päättänyt yrittää tehdä uudestaan paremmalla ajalla.

Muuten Jetin puku onkin siinä kunnossa, että tulen käyttämään sitä mahdollisuuksien mukaan useammankin kuin kerran ja ilman noita kaikkia parannuksiakin puku on ihan käyttökelpoinen.
(Jahka se peruukki tulee ostettua, oma tukka kun on muuttunut taas siiliksi.)

Witch - Ihanan halpaa

Joskus cosplay oli halpaa.
Nyt cosplay on kallista.
Joskus cosplay oli helppoa.
Nyt cosplay on vaikeaa.
Ja joskus siihen kalliiseen vaikeuteen kaipaisi jotain halpaa helppoa.
Olen ollut aina sitä mieltä, että joskus on ihan hyvä cosplayta harrastaessa pysähtyä tekemään jotakin yksinkertaista, johon ei oikeasti näe niin paljon aikaa ja vaivaa ja rahaa kuin tavallisesti. Se helpottaa ainaista cosplaysta johtuvaa painetta ja auttaa ajattelemaan innovatiivisemmin.
Wepi on onneksi ollut ihana ja tehnyt 30 minuutin kaappicosplay haasteen, jota suosittelen IHAN JOKAISELLE.
Itsekin olen ajatellut haasteen tekemistä usein ja se olikin minun innoittajani, kun lähdin tekemään Witchin cossia Left4Deadista.

Witchin cossin pääajatuksena oli, että peruukin oston jälkeen budjetti ei saa ylittää yli 10 euroa.
Ja peruukki itsekään ei maksanut loppujen lopuksi kuin 10,50 €.
Ja katsokaa nyt miten HIENO se on!




Hävytön karkki mainostus taustalla.

Punanaamion peruukit ovat aivan kamalia.
Mutta silloin kun tukan pitääkin näyttää kamalalta...
Niin no, silloin ne nimenomaan ovat juuri sitä mitä tarvitset.
Witchin peruukki on erittäin kovan kynimisen kärsinyt
Morgana
, johon jouduin kaiken lisäksi ompelemaan jonkun verran takaisin kuituja, koska verkko vilkkui reippaasti.
Vilkkuu se edelleen, mutta ei onneksi niin pahasti.
Latvat värjäsin copiceilla, aluksi vaalealla harmaalla, sitten keskiharmaalla, sitten tummanharmaalla ja lopuksi ihan mustallakin. Lopputulos ihan mukiinmenevä, kuitu ei mitään kanekalonia kuitenkaan ole, joten kyllähän se siitä kärsi, eikä väri tarttunut mitenkään tasaisesti.
Mutta kun oletuksena on, että Witchin tukka on mustunut liejusta, savesta, mudasta ja verestä niin...
Karmea se on ja sellainen se saakin olla.

Ostin sopivan aluspaidan Vapaa valinnasta kolmella eurolla ja siihen päälle ostin alushousuja tukun neljällä eurolla. Tällaisessa cossissa useat pantsut päällekäin on ihan pakko hankinta ja tarpeeseenhan ne conissa tulivatkin.
Värjäsin kaikki vaatteet yököttävällä yellow label teellä, jota kenenkään ei pitäisi juoda. Cosplayn värjäämiseen kyseinen tee oli kuitenkin oikein omiaan ja parin tunnin lillutuksella vaatteet olivat juuri oikean väriset.
Sen jälkeen vielä rikoin paidan puukolla ja coni päivänä sitten vaatteita vielä sotkettiin meikillä.

Tämän jälkeen olikin enää kynnet tehtävänä. Ja koska 7 euroa budjetista oli jo mennyt, niin täytyi soveltaa erittäin halpa idea Witchin kynsiä varten.
Olimme aikaisemmin Marusekissa syödessämme keskustelleet jo niistä ja syömäpuikoista puhuimme jo silloin mahdollisena tukirankana.
Olen ostanut joskus todella paljon puikkoja, joten niitä löytyikin omasta takaa.
Päällystykseen hain ideoita cosplay.comista ja monet olivat käyttäneet foliota jo aikaisemminkin kynsiensä tekoon. Päätin lähteä itsekin sille linjalle ja sen lisäksi Biitin kanssa ideoimme erikeepperistä päällysteen folion päälle.


Teippiä (läpinäkyvä teippi pitää muuten paremmin, sitä ei sattunut nyt laatikosta löytymään, joten havainnollistava maalarinteippi), foliota ja syömäpuikkoja.


Teippi on havainnollistamassa vain sitä, että näitä kynsiä tehdessä auttava käsipari oli tosiaan tarpeeseen.



Erikeepperin lisäämisen jälkeen huomasin erään pienen pulman maalauksen yhteydessä. Nimittäin sen, että liima oli tehnyt kynsistä ihan turhan siistit ja sileät.
Se on näin zombin kynsiä tehdessä aikamoinen järkytys. Ja varsinkin kun käytät tällaisia mahdollisimman rumia ja kyseenalaisia metodeja.
Noh, ei muuta kuin kuumaliimapyssy käteen ja tekemään kohoumia ja röpelöä ja säikeitä ja muuta pintaa rikkovaa kynsiin ja uusi yritys maalauksen kanssa.





TADAA!
Ihanan ällöttävät. Maalasin muuten aluksi kynnet kirkkaan punaisella maalilla ja sen jälkeen lisäsin mustaa maalia päälle "vähän sinnepäin"-tyylillä.

Desuconissa sunnuntaina otimme jälleen iloa irti kuvaamisesta ja pisteet hienoista kuvista menevät Wepille.









Ja vielä loppukevennys...

"Smoker was like YEEAAAAHH!"

"But then Witch was like ORLY?"


Ace - Kun tuppi ei pysy roskiksessa.

Kaksi viikkoa ennen Animeconia aloitin Acen miekkaan kuuluvan tupin tekoa, joka siis minun oli ollut tarkoitus tehdä jo paljon aikaisemmin ja aivan eri materiaaleilla, kuin mihin sitten päädyin sen hetkisen rahatilanteen vuoksi.
Tuppi rakentui solumuovista, jonka päällystin tekonahalla ja päälle leikkasin ja liimasin 49 softis sydäntä.



Tuppi näytti ihan hyvältä tässä vaiheessa, mutta keräiltyäni koko lauantai päivän conissa tupista irronneita sydämiä, olin iltapäivään mennessä niin kyllästynyt tuppeeni, että päätin tehdä siitä selvää jälkeä yliopiston nurmikolla ja purkaa samalla hieman päivän aikana kertyneitä paineita.
Tämän purkauksen jälkeen tuppi löysi tiensä roskikseen.


Ilmeeni, kun tuppi löytyy sunnuntaina keskeltä yliopiston pihaa.
(Ja voitte vain kuvitella millä tavalla palautin sen takaisin roskikseen.)

Sellainen alkukevennys.
Muuten Acen puvun teko sujuikin varsin mukavasti aluksi.
Mitä häntä nyt inhosin peruukin etsimistä, koska sopivan väristä peruukkia ei tuntunut löytyvän mitenkään. Ostin peräti kolme muuta peruukkia (jotka sitten myin) ennen kuin vihdoin löysin lähes täydellisen eräältä epäilyttävältä myyjältä eBaysta. Ostin peruukin silti ja paketin saavuttua peruukki osoittautui oikean sävyiseksi, tosin vähän turhan tummaksi. Kuitu oli silti erinomaista ja peruukki oli todella ihana käsiteltävä, joten näin jälkeenpäin en inhoa sitä yhtään paljon kuin silloin.


Ekassa kuvassa sävy mitä se saisi luvan olla koko ajan.
Tokassa kuvassa se mitä se on suurimmassa osassa kuvia...

Parhaiten tässä asussa omasta mielestäni onnistuivat pitkän takin vuoritus ja vaatteiden istuvuus. Mitään suurempia kämmejä ei muutenkaan tapahtunut itse vaatteiden kanssa, joten niihin olen todella tyytyväinen, niin tyytyväinen, että tekisi melkein mieli käyttää Acen vaatteita ihan normaalistikin. (Alla olevaa takkia olen käyttänytkin.)
Kaikkein epäonnistuneimmat asiat cossissa olivatkin sitten ne, joita aloin tehdä juuri paria viikkoa ennen conia. Kuten Animecon kirjoituksessa jo totesinkin; asiat on syytä aloittaa ajoissa. Unohtelin ihan itsestään selviä perusjuttuja kaikessa kiireessä ja ne aiheuttivat sitten suurinta stressiä itse tapahtumassakin.
Ensinnäkin tupen hajoaminen oli pelkästään siitä kiinni, ettei tullut ajateltua siinä tekovaiheessa, että ehkä ne sydämet pysyisivät paremmin nahan ALLA kuin sen PÄÄLLÄ. (Siis eikäh?)
Toisekseen ihmettelen sitä miten minä, joka olen aina yleensä muistuttamassa ihmisiä vaseliinin käytön tärkeydestä maalattujen kenkien päällä, unohdan itse käyttää sitä omissa saappaissani?


Valtakunta vaseliinista.

Ja tällaiset pikku asiat voivat pilata kaiken muun ohella sitten päivän aika ruhtinaallisesti, joten jatkossa yritän aloittaa vielä aikaisemmin. Puolivuotta ei ole aika eikä mikään valmistaessa useaa cossia yhtä aikaa.

Joka tapauksessa Acen cossaaminen oli varsin hauskaa, koska hahmo on mukavan erilainen verrattuna niihin joita yleensä valitsen. Hölmön hassuttelijan roolissa oleminen kostautui kyllä photoshooteissa, kun se eniten seinille hyppivä asia olin minä itse sen sijaan, että olisin tavalliseen tapaani naamapalmuillut muiden pelleilylle ja käskenyt kaikkia ryhdistäytymään.
Piristävää vaihtelua se silti oli, kun alkuvuosi oli tullut cossattua pelkkiä yrmyjä.

Ja koska itken verta näyttäessäni täysin vastakkaiselta persoonalta kuin oikeasti olen, niin ottakaapa nämä eniten IC-kuvat tähän alkuun...







Ja jospa sitten jotain vähemmän... kamalaa...








Hikari - O3O

Joo...
Allekirjoittanut oli pieni silloin kun Digimon tuli telkasta ja kun se tuli, sitä katsottiin kaverin luona ennen koulun alkua ja juostiin sitten urheilukentän poikki äkkiä luokkaan ja aina nipin napin myöhässä tai ajoissa.
Hikarista pidin jo silloin. Ja pidin lähinnä nimenomaan tästä pienestä Hikarista, joten kun kuulin, että alkuperäisistä Valituista penskoista ollaan tekemässä ryhmää ja ryhmältä puuttuu Hikari...
Noh, minä sniikisti ehdotin itseäni ryhmään mukaan ja sain kyllä kummeksuvia katseita osakseni sen jälkeen, kun oikeasti HALUSIN cossata Hikaria.
Lapsuuden muistot on sen verran painava syy, että itsensä liian vanhaksi tunteminen ei tullut kysymykseenkään. Näin jälkikäteen tietysti mietin, että mihinkäs sitä taas tulikaan itsensä pistettyä, mutta jälkikäteen ajattelu on aina jälkikäteen ajattelua. Nautin kuitenkin jokaisesta minuutista Digimon ryhmässä ja Hikarin cossissa. Joten häähää!

Itse puvun teko oli sellaista peruskauraa, kuten kuvitella saattaa.
Kaavat löytyivät kätevästi käsityölehdestä vieläpä lasten vaatteista, jotka menevät allekirjoittaneelle ihan kätevästi ja illuusio pienestä tytöstä on uskottavampi.
( Paljastus; Ainakin puolet cossieni kaavoista ovat lasten kokoja.. )
Kengät värkkäsin ihan liian isoista lenkkareista, jotka löysin sattumalta kirpputorilta juuri sopivilla leikkauksilla. Maalaukseen tosin kului vaaralliset määrät spray-maalia, kun ruskeista kengistä piti saada valkoiset.
Pillin väänsin softiksesta ja muutamasta pakkelikerroksesta.

Puvun teko itsessään oli sellaista hauskan pitämistä samalla tavalla kuin Witchinkin kohdalla. Rentouttavaa tekemistä se olikin muuten todella stressaavaan tilanteeseen.
Ja puvun teko nyt ei tämän cossin kohdalla muutenkaan ollut se pääpointti vaan se, kun pääsi vihdoin ryhmän kanssa tapahtumaan ja kuulee ensimmäisen kuvaa pyytävän sanovan:
"Valitut lapset, saisinko teistä kuvan?"
On vielä joitain asioita, jotka lämmittävät myös kyynistä ja kärttyisää cossaajaa.

Tapahtuma itsessään sisälsikin lähinnä hengailua ryhmässä. Kuvia tultiin pyytämään todella monta kertaa, hyvä kun välillä ehti edes hengähtää saati sitten pystyä liikkumaan paikasta A paikkaan B.
Mutta tämä palautti mieleen menneitä aikoja, kun tapahtumat juuri olivat tuollaisia.
Nykyään sitä on omastakin mielestään jo liian vanha sellaiseen ja vaatimukset ovat kasvaneet iän myötä sen verran paljon, että ei sitä tosiaankaan haluaisi aina kaiken olevan samanlaista kuin ennen.
Mutta aina silloin tällöin, pieninä annoksina nautittuna...

Tässä muutama hassu kuva. Lähinnä omia suosikkejani vain, koska kuvia on taas ääretön määrä ja eiköhän tämä blogi ole jo tarpeeksi pitkä muutenkin.
Kuvat otti Riko.
Kaksi viimeistä kuvaa tosin otti Mari.
















...

Siinä menikin tämän vuoden cossit sitten pakettiin.
Päämääräni tälle vuodelle oli oppia tekemään todella pitkiä ja yksityiskohtaisiakin aikatauluja sekä oppia pari uutta tekniikkaa niin ompelun kuin propin rakennuksen puolella.
Tavoitteet tuli saavutettua, joten hyvillä mielin olen valmis ensi vuonna yrittämään taas vähän kovemmin, kun tänä vuonna ei tullut pyörähdeltyä myöskään kisaamassa nimenomaan siksi, että osaisin taas nauttia cosplaysta.
Nyt sekin taito on taas hallussa, joten voin vaatia itseltäni vähän enemmän.

Ensi vuodeksi cossit on valittu ja aloitettukin ja niistä sitten lisää myöhemmin.
Cosplay Gaalassa olen kuvauspalvelussa hommissa, joten näette minut sitten siellä Paprikan vetimissä seuraavaksi.

~ AG