5.9.11

Tracon 2011



Ensimmäinen kertani varsinaisena työvoimana conissa on siis ohitse.
Tracon oli näin virallisen kuvaajan näkökulmasta varsin...
No, itse kun lähinnä näin cosplay-kilpailun ja pari muuta ohjelmaa kameran linssin läpi ja kuvauspalvelun pinkin seinän ( violettina se kuulemma oli myyty, mutta...) niin tapahtuma itsessään meni tavallaan täysin ohitse.
Ei edes niistä näkemistäni ohjelmista paljoa jäänyt mieleen, koska olin enemmän huolissani kameran asetuksista, muistikortin riittävyydestä, paikan valinnasta ja ehtimisestä.

Oikeastaan ainoa ohjelma, mitä katsomalla menin katsomaan oli Inside the cosplayer's studio. Tai mikä lie se nimi olikaan, en jaksa saati halua välttämättä muistaa.
Olihan kyseinen ohjelma kuitenkin jollain tasolla viihdyttävä, mutta yksi kysymys kyllä oli mielessäni ennen ohjelmaa, ohjelman aikana ja ohjelman jälkeenkin...
Tarvitsemmeko me todella tällaista?

Ei sillä, panelisteja oli mukava kuunnella ja heidän mielipidettäänhän nyt varmaan sinne oltiin tultu kuulemaankin, mutta muuten koko ohjelma jäi varsin latteaksi.
Vitsit vanhenivat nopeasti (osan mielestä TODELLA nopeasti) ja kysymykset olivat turhan lempeitä tällaisen ohjelman puitteisiin.
En toki tiedä mikä ohjelman päämäärä oli, mutta joka tapauksessa.
Mielestäni ohjelma olisi kaivannut aikaisempaa ajankohtaa ja sitä olisi voinut pyrkiä tekemään joko leppoisammaksi tai sitten paljon, paljon vihamielisemmäksi.
Alleviivaan nyt kuitenkin vielä sitä, että emme ehkä Suomessa tarvitse (ainakaan vielä) tällaista ohjelmaa.

No jaa, eiköhän se aihe tullut nyt käsiteltyä tässä, joten vähän jotain iloisempaa, etten ala itse vaikuttaa mäkisevältä cosplay blogaajalta, jolle ei kelpaa mikään ja joka veti herneitä ja muita palkokasveja nenäänsä ohjelman takia.

Elikkä, kuvaajana toimiminen oli todella antoisaa ja kiitän nyt heti ensimmäiseksi kaikkia kuvauspalvelussa käyneitä, varsinkin teitä jotka viihdytitte minuakin siinä sivussa. En ole koskaan pitänyt asiakaspalvelijana toimimisesta, mutta tällä kertaa oli helppo hymyillä ja olla ystävällinen.
Pitää vielä pyytää anteeksi sitä, että Takahashin kanssa kuvaukseen tuleville minun oli hankala aluksi antaa tietoa, koska en tosiaan tiennyt kyseisestä asiasta mitään. Vasta ensimmäisen kysyjän saavuttua paikalle otin asiasta sitten selvää, vaikka edelleen senkin jälkeen olin vähän pihalla kuin lumiukko juhannuksena.
Ensi kerralla luen koko ohjelmalehtisen läpi, että osaan varautua paremmin.
Kiitos vielä nopeasti avuksi tulleille järjestyksenvalvojille ja kilteille kävijöille, jotka muodostivat nätin jonon ihan oma-aloitteisesti ja pienen pyytelyn jälkeen. Olitte ihania.



Takahashin kanssa ryhmäkuvaus tosiaan tuli täytenä yllätyksenä, mutta onneksi tilanne meni pikkuisesta paniikista huolimatta sujuvasti ja minulla oli hauskaa, kun sain kantaa vettä ja tuoleja kunniavieraalle ja hänen seuralaisilleen.
Loppujen lopuksi pääsin vielä ryhmäkuvaankin heidän kanssaan ja meinasi tulla tippa linssiin. En uskonut, että pääsisin ihan niin lähelle kuitenkaan, vaikka kuvaajana toki oli sekin ilo, että sain nähdä haastattelun. Ei se silti ollut sama asia kuin päästä ojentamaan vesimukia lapsuuden aikaiselle idolille.
(Mistähän johtui, että myöhemmin sitten päivällä kaadoin niitä kyseisiä mukeja muutamaankin kertaan ja sunnuntaina kun kaatuilu jatkui päätin olla enää koskematta mokomiin mukeihin...)



Sekin oli mukavaa, että pääsin ottamaan WCS-kilpailun voittajista kuvan kuvauspalvelussa. Onneksi olkoon vielä Rimpulle ja Majolle ja paljon, paljon onnea tulevaan kilpailuun Japanissa. Onnittelut myös muille sijoittuneille ja kaikille kisassa olleille. WCS karsintaan osallistuminen on rankkaa, joten kaikki osallistujat olisivat kiitoksen arvoisia.
(Ja sen varmasti me suomalaiset tiedämme viime vuoden neljän parin jälkeen.)



Sunnuntai meni samoissa kuvaamisen merkeissä kuin lauantai, paitsi että kuvattavien osalta meno oli entistä rennompaa ja cosplay-deittiä oli hauska päästä kuvaamaan loistavien osallistujien vuoksi. Eritoten mieleen jäi One Piecen Zoro, jonka esiintyminen hahmona oli todella vakuuttavaa. Muistui taas mieleen, että aina se puku ei ole se ratkaisevin tekijä, kun puhutaan onnistuneesta cosplaysta.

Päättäjäisissä muistikorttini oli täynnä ja kamerani akku lopussa ja samanlainen olo oli myös itse kuvaajalla. Heti kuvauspalvelun purkamisen jälkeen lähdimmekin viivana takaisin kotiin Hervantaan lepäämään, peseytymään ja siivoamaan.
Ja myöhemmin päätimme vielä mennä syömään porukassa ja väsymyksen tason vuoksi läppä lensi niin yli, että saa nähdä koska seuraavan kerran kehtaa mennä kyseiseen paikkaan syömään. Lisäksi tuli mässättyä niin paljon, että siinä meni koko viikonlopun näläntunne kertaheitolla.



Ja koska tämä on cosplay blogi, niin puhutaanpa nyt sitten vielä siitä itse cossaamisestakin. Lauantaina ja sunnuntaina olin molempina päivinä Toradoran Taigan puvussa, enemmän tai vähemmän riippuen siitä kuinka paljon kuvaamisen ohessa päätä alkoi kutittaa tai tuliko kuuma. Puku oli kyllä hyvä valinta vänkärille, sillä asu oli mukava päällä ja asussa ei ollut mitään, mikä olisi voinut mennä rikki.
Ainoa ikävä puoli oli, että hukkasin peruukki sukkani ja päätäni kutitti peruukin käytön vuoksi sitten tavallista enemmän.
(Ja kuten arvata saattaa, sukkahan löytyi sitten sunnuntai iltana kameralaukusta eli olin raahannut sitä mukanani molempina päivinä koko ajan.)

Taigan peruukin rakensin kahdesta samanlaisesta peruukista ja alunperin tarkoitus oli ollut, että leikkaan toisen peruukin kuitunauhoiksi ja ompelen toiseen kiinni, mutta sitten päätinkin kokeilla miten hyvin kaksi peruukkia päällekäin toimisi.
Ja sehän tosiaan toimi sitten kuin unelma.
Paksuus oli aivan täydellinen ja peruukin alle suunnittelemani hiusten kohottajakin katosi kätevästi kahden peruukin väliin ilman sen suurempaa ongelmaa.
(Ja sen sai vielä helposti poiskin sieltä peruukkien välistä toisin kuin pelkkien kuitujen alta.)

Muutenkin olen varsin iloinen siitä miten puvun takki ja vekkihame onnistuivat, vaikka vihaankin vekkihameiden tekemistä ja takin kaavat ajoivat melkein hulluksi.
Loppujen lopuksi kuitenkin lopputulos näytti siltä miltä pitikin ja tätä pukua tulen sen mukavuuden, istuvuuden ja siisteyden vuoksi käyttämään taatusti uudelleenkin ihan lähiaikoina. Varsinkin kuvauspalvelussa ollessani.

Näin. Sellainen oli minun Traconini ja se oli varsin ikimuistoinen ja ihana.
(Kaikesta marinasta huolimatta, väsynyt kuvaaja on väsynyt.)
Oli ihanaa nähdä ihmisiä ja conin tekoon osallistuminen oli todella antoisa kokemus. Minua siis varmasti tulette näkemään tästä eteenpäin kuvauspalvelussa ja muutenkin kuvaajana tapahtumissa.
Kiitos vielä kerran kaikille mukaville ihmisille ja tapahtuman järjestäjille.

~ AG

ps. Kyllä se parin edellisen tapahtuman puku postaus vielä tulee...!
( Hidas blogaaja on hidas. Saatte heitellä pikkukivillä. )

2 kommenttia:

  1. Hei
    Juonsin inside the cosplyer's studio paneelin ja olisi mukava kuulla
    mistä syistä tälläinen paneel
    i/ohjelma ei sovi Suomeen? Ottaisin mielelläni muitakin kommentteja, vastaan, miten tälläinen paneeli voisi toimia mielestänne paremmin?

    Anna Maari
    Show-cosplay-yhdistys OF ry

    VastaaPoista
  2. Hei
    Tosiaan, en tiedä mihin ohjelma pyrki, mutta oletuksena oli, että tarkoitus on tökkiä blogaavia cossaajia ja se ei onnistunut kovin hyvin.
    Ohjelma mielestäni ei vielä sovi Suomeen siksi, että näkyvät cossaajat (ainakaan blogaavat sellaiset) eivät käyttäydy ohjelman kontekstiin sopivasti.
    Ohjelmaa voisi parantaa syvemmällä syynäyksellä, että piikittelyyn olisi enemmän aihetta ja pyytämällä paneeliin paremmin sopivia henkilöitä.

    Emilia "AG" Lahtinen

    VastaaPoista

Sananvapautta