Tämä vuosi alkaa pikku hiljaa olla ohitse.
Tokihan tapahtumia riittää vielä näin syksylläkin, mutta omat cosplayni tälle vuodelle jäävät tähän ja ennen seuraavien pukujen aloitusta on ihan hyvä kerrata mitä tänä vuonna tulikaan tehtyä.
Pidemmittä puheitta sitten vaan suoraan itse asiaan.
Jet - Kanttinauha kriisiNeo Angelique Abyss~ iski alkuvuodesta kovaa tyhjään koloon, johon olin kaivannut jotakin todella yksityiskohtaista ja silti yksinkertaista cosplay pukua. Alunperin minun ei pitänyt aloittaa Jetillä sarjan cosplayhin tutustumista, mutta paricosplay mahdollisuus oli vähän liian hyvää ollakseen totta, joten Jetin puku päätyi ensimmäiseksi.
Jetiä lähdin tekemään sillä ajatuksella, että teen puvun osissa.
Aloitin siis ensiksi tekemään takin alle kuuluvaa t-paitaa, housuja ja kenkiä sekä aloittelin samalla tekemään muotteja ja malleja koriste kiville, joita herran t-paidassa, hansikkaissa ja takin hihoissa on.
Bakaconiin siis valmistui t-paita versioinen Jet.
Päädyin käyttämään omia hiuksiani cossissa siksi, että silloin lyhyt tukkani ehti kasvaa ja värjääntyä sopivaksi Bakaconiin mennessä ja halusin sitten ihan vain kokeilla omilla hiuksilla kampauksen tekoa. Hyvää harjoitustakin se oli, sillä on kuitenkin niin erilaista laittaa omia hiuksiaan kuin peruukkia.
Ja tiedänpähän nyt, että vaikka oma tukka on autenttisempi, taidan pidättäytyä silti peruukeissa oman mielenrauhani vuoksi.
Oma tukkani on liian ohut ja siksi todella rasittava laitettava.
(Pitäisi kyllä ehkä joskus keksiä cossattavaksi joku kalju hahmo...)
Jetin puku sisältää lähinnä pitkän takin, t-paidan, housut ja kengät ja näistä osista vain takki on todella yksityiskohtainen. Tällaisia cosseja kutsun nimellä "Mies ja takki".
(Ja tällaisia cosseja löytyy vaatekaapistani monta, siksi niillä nimikin on.)
Eniten päänvaivaa tässä puvussa siis tuottivat takissa olevat lärpättimet niin edessä kuin takana.
Hienoja esimerkkeja siitä miten yhtenäisiä nämä reffit välistä ovat...
Mittailua, kaavoitusta, hiusten repimistä ja paria kokeilua myöhemmin uskoin olevani miltein oikeilla jäljillä. Kaavoina ja testikappaleina lärpättimet näyttivät siltä miltä piti ja cossi eteni nopeasti, kun kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen kuin itsestään.
Olisihan se pitänyt tietää, että asiat eivät voi mennä silloin muuta kuin pieleen.
Nimittäin tuo täydellisen värinen kanttinauha oli totta kai sitten lopussa Tampereen Eurokankaasta, kun sitä menin ostamaan lisää ja pyysin tilattavaksi uuden rullan.
Seuraavaa rullaa saikin odotella näin cossaajan mittapuulla PITKÄÄN.
Ja koska takki on aikalailla kanttinauhaa kanttinauhalla kanttinauhan kanssa, niin hommat jumahtivat yhdessä vaiheessa aivan täysin.
Yritin siinä välissä sitten tehdä yhtä ja toista muuta asiaa ja silloin päätin tehdä myös hankkimiini aurinkolaseihin lamput. Olin ajatellut lamppujen tekoa jo pukua suunnitellessani, koska Jetillä kyseiset valot ovat varsin mielekäs yksityiskohta.
Terminaattori tuijotuksen tekeminen kiehtoi myös siksi, että haluaisin tehdä isompiakin valaistuksia pukuihin joskus tulevaisuudessa.
Ja noh, nyt kun kuitenkin aikaa piti käyttää jotenkin hyödyksi, niin tekniikkaan tutustuminen tuntui ihan luontevalta.
Tästä siis lähdettiin liikkeelle.
Ja tämän näköinen siitä tuli.
Vanhempani ovat insinöörejä, joten tämä lamputus oli perheen yhteinen harrastus, johon kaikki osallistuivat omalta taholtaan ja hyvä niin, sillä kävi yllättävän vaikeaksi löytää Tampereenkin kokoiseltakin alueelta pieniä lamppusia, jotka eivät olleet valmiiksi missään kiinni ja olivat johdotettavissa tarvitsemallani tavalla.
Kaikki muut tarvikkeet löytyivätkin sitten paljon, paljon helpommin ja tällaisella arsenaalilla aloin tehdä juotoksia:
Ensinnäkin juotoskolvi. Varokaa päätä, se polttaa herkästi kuumaliimapyssyyn tottuneen cosplayaajan näppejä...
Tina, jota juotoskolvilla sulatetaan johtojen yhtymäkohtiin, että ne pysyvät toisissaan kiinni ja auttavat johtamaan sähköä.
Katkaisija. Tämä on muuten eri katkaisija kuin mitä laseissani käytin, sillä lasien katkaisija päätyi noiden kuvassa näkyvien johtojen vuoksi suojaan tulitikkulaatikkoon, jonka jesarilla sitten vielä päällystin varmuuden vuoksi, ettei mitään ikävää irtoamista tai kolhuja sattuisi. Lisäksi se helpotti huomattavasti katkaisijan löytämistä takin alta.
Itse virtalähde. Tätä en alkanut purkamaan ihan lopullisiin osiin, mutta pikaisesti selitettynä kangaspussi, jonka kiinnitin takkiin hakaneuloilla poiskin saamiseksi, sisältää silmälasikotelon, kuten kuvasta näkyy ja silmälasikotelo taas sisältää kaksi patteria, joiden ympärille olen pingottanut äärimmäisen tiukan kuminauhan, joka puristaa patterit toisiaan vasten ja pitää viime kädessä huolen johtojen pysymisestä paikoillaan pattereiden päissä.
Sitten toki tarvitaan vielä lamppuja ja johtoja. Tähän operaatioon tarvitsin kaksi pientä lamppua ja metrin verran johtoa.
Havainnollistamisen vuoksi suunnitelma ja yhdistetyt johdot suunnitelman mukaisesti.
Tässä kohtaa olisin tarvinnut yhden apukäden, joka olisi pidellyt johtoja suorassa kuvan oton ajan, niin kuva olisi voinut olla edes hieman selkeämpi.
Vielä kuva lampuista yksikseen, sitten lasien takana ja vielä itse käytössä.
Tähän kanttinauha kriisiin asti täysin ajassa oleva aikatauluni olikin sitten mennyt ihan uusiksi ja puvun loppuvaiheista en oikeastaan muista edes mitään muuta kuin sen, että oli aikamoinen kiire.
Ja kiirettähän nimenomaan olin yrittänyt välttää, kun aloitin puvun teon jo heti Bakaconin jälkeen ja silloin puvun kaikki alle tulevat osat olivat valmiina ja pelkkä takki oli enää tekemättä.
Ja silti tuli kiire.
Cosplayssa ei vaan voi olla koskaan liian ajoissa.
Desuconissa otimme sitten iloa irti cosplayshootista lauantaina.
Kuvat © 2011 Aida Palmgren
Tulevaisuus tämän puvun kanssa näyttää varsin valoisalta.
Peruukkia metsästän tähän asuun seuraavaksi ja toivottavasti saan hankittua sen ennen kuin lumet tulevat ja myös sulavat, sillä olisi tarkoitus mennä kuvaamaan Jetiä lumisiin maisemiin, koska herra "lumimies" viihtyy sarjassakin lumen keskellä muutaman jakson ajan. (Hyvä kuvaushetki on hyvä.)
Sen lisäksi aion laittaa kaulapannan ja vyön uusiksi jahka saan ostettua tulevia cosseja varten sen verran wonderflexiä, että voin uusia ne.
Lisäksi vielä pitäisi katsoa voisiko kenkiä muuttaa paremman malliksi pienillä koron peitoilla ja kengän muotoilulla.
Hansikkaatkin olen päättänyt yrittää tehdä uudestaan paremmalla ajalla.
Muuten Jetin puku onkin siinä kunnossa, että tulen käyttämään sitä mahdollisuuksien mukaan useammankin kuin kerran ja ilman noita kaikkia parannuksiakin puku on ihan käyttökelpoinen.
(Jahka se peruukki tulee ostettua, oma tukka kun on muuttunut taas siiliksi.)
Witch - Ihanan halpaaJoskus cosplay oli halpaa.
Nyt cosplay on kallista.
Joskus cosplay oli helppoa.
Nyt cosplay on vaikeaa.
Ja joskus siihen kalliiseen vaikeuteen kaipaisi jotain halpaa helppoa.
Olen ollut aina sitä mieltä, että joskus on ihan hyvä cosplayta harrastaessa pysähtyä tekemään jotakin yksinkertaista, johon ei oikeasti näe niin paljon aikaa ja vaivaa ja rahaa kuin tavallisesti. Se helpottaa ainaista cosplaysta johtuvaa painetta ja auttaa ajattelemaan innovatiivisemmin.
Wepi on onneksi ollut ihana ja tehnyt 30 minuutin kaappicosplay haasteen, jota suosittelen IHAN JOKAISELLE.
Itsekin olen ajatellut haasteen tekemistä usein ja se olikin minun innoittajani, kun lähdin tekemään Witchin cossia Left4Deadista.
Witchin cossin pääajatuksena oli, että peruukin oston jälkeen budjetti ei saa ylittää yli 10 euroa.
Ja peruukki itsekään ei maksanut loppujen lopuksi kuin 10,50 €.
Ja katsokaa nyt miten HIENO se on!
Hävytön karkki mainostus taustalla.
Punanaamion peruukit ovat aivan kamalia.
Mutta silloin kun tukan pitääkin näyttää kamalalta...
Niin no, silloin ne nimenomaan ovat juuri sitä mitä tarvitset.
Witchin peruukki on erittäin kovan kynimisen kärsinyt
Morgana, johon jouduin kaiken lisäksi ompelemaan jonkun verran takaisin kuituja, koska verkko vilkkui reippaasti.
Vilkkuu se edelleen, mutta ei onneksi niin pahasti.
Latvat värjäsin copiceilla, aluksi vaalealla harmaalla, sitten keskiharmaalla, sitten tummanharmaalla ja lopuksi ihan mustallakin. Lopputulos ihan mukiinmenevä, kuitu ei mitään kanekalonia kuitenkaan ole, joten kyllähän se siitä kärsi, eikä väri tarttunut mitenkään tasaisesti.
Mutta kun oletuksena on, että Witchin tukka on mustunut liejusta, savesta, mudasta ja verestä niin...
Karmea se on ja sellainen se saakin olla.
Ostin sopivan aluspaidan Vapaa valinnasta kolmella eurolla ja siihen päälle ostin alushousuja tukun neljällä eurolla. Tällaisessa cossissa useat pantsut päällekäin on ihan pakko hankinta ja tarpeeseenhan ne conissa tulivatkin.
Värjäsin kaikki vaatteet yököttävällä yellow label teellä, jota kenenkään ei pitäisi juoda. Cosplayn värjäämiseen kyseinen tee oli kuitenkin oikein omiaan ja parin tunnin lillutuksella vaatteet olivat juuri oikean väriset.
Sen jälkeen vielä rikoin paidan puukolla ja coni päivänä sitten vaatteita vielä sotkettiin meikillä.
Tämän jälkeen olikin enää kynnet tehtävänä. Ja koska 7 euroa budjetista oli jo mennyt, niin täytyi soveltaa erittäin halpa idea Witchin kynsiä varten.
Olimme aikaisemmin Marusekissa syödessämme keskustelleet jo niistä ja syömäpuikoista puhuimme jo silloin mahdollisena tukirankana.
Olen ostanut joskus todella paljon puikkoja, joten niitä löytyikin omasta takaa.
Päällystykseen hain ideoita cosplay.comista ja monet olivat käyttäneet foliota jo aikaisemminkin kynsiensä tekoon. Päätin lähteä itsekin sille linjalle ja sen lisäksi Biitin kanssa ideoimme erikeepperistä päällysteen folion päälle.
Teippiä (läpinäkyvä teippi pitää muuten paremmin, sitä ei sattunut nyt laatikosta löytymään, joten havainnollistava maalarinteippi), foliota ja syömäpuikkoja.
Teippi on havainnollistamassa vain sitä, että näitä kynsiä tehdessä auttava käsipari oli tosiaan tarpeeseen.
Erikeepperin lisäämisen jälkeen huomasin erään pienen pulman maalauksen yhteydessä. Nimittäin sen, että liima oli tehnyt kynsistä ihan turhan siistit ja sileät.
Se on näin zombin kynsiä tehdessä aikamoinen järkytys. Ja varsinkin kun käytät tällaisia mahdollisimman rumia ja kyseenalaisia metodeja.
Noh, ei muuta kuin kuumaliimapyssy käteen ja tekemään kohoumia ja röpelöä ja säikeitä ja muuta pintaa rikkovaa kynsiin ja uusi yritys maalauksen kanssa.
TADAA!
Ihanan ällöttävät. Maalasin muuten aluksi kynnet kirkkaan punaisella maalilla ja sen jälkeen lisäsin mustaa maalia päälle "vähän sinnepäin"-tyylillä.
Desuconissa sunnuntaina otimme jälleen iloa irti kuvaamisesta ja pisteet hienoista kuvista menevät
Wepille.
Ja vielä loppukevennys...
"Smoker was like YEEAAAAHH!"
"But then Witch was like ORLY?"
Ace - Kun tuppi ei pysy roskiksessa.Kaksi viikkoa ennen Animeconia aloitin Acen miekkaan kuuluvan tupin tekoa, joka siis minun oli ollut tarkoitus tehdä jo paljon aikaisemmin ja aivan eri materiaaleilla, kuin mihin sitten päädyin sen hetkisen rahatilanteen vuoksi.
Tuppi rakentui solumuovista, jonka päällystin tekonahalla ja päälle leikkasin ja liimasin 49 softis sydäntä.
Tuppi näytti ihan hyvältä tässä vaiheessa, mutta keräiltyäni koko lauantai päivän conissa tupista irronneita sydämiä, olin iltapäivään mennessä niin kyllästynyt tuppeeni, että päätin tehdä siitä selvää jälkeä yliopiston nurmikolla ja purkaa samalla hieman päivän aikana kertyneitä paineita.
Tämän purkauksen jälkeen tuppi löysi tiensä roskikseen.
Ilmeeni, kun tuppi löytyy sunnuntaina keskeltä yliopiston pihaa.
(Ja voitte vain kuvitella millä tavalla palautin sen takaisin roskikseen.)
Sellainen alkukevennys.
Muuten Acen puvun teko sujuikin varsin mukavasti aluksi.
Mitä häntä nyt inhosin peruukin etsimistä, koska sopivan väristä peruukkia ei tuntunut löytyvän mitenkään. Ostin peräti kolme muuta peruukkia (jotka sitten myin) ennen kuin vihdoin löysin lähes täydellisen eräältä epäilyttävältä myyjältä eBaysta. Ostin peruukin silti ja paketin saavuttua peruukki osoittautui oikean sävyiseksi, tosin vähän turhan tummaksi. Kuitu oli silti erinomaista ja peruukki oli todella ihana käsiteltävä, joten näin jälkeenpäin en inhoa sitä yhtään paljon kuin silloin.
Ekassa kuvassa sävy mitä se saisi luvan olla koko ajan.
Tokassa kuvassa se mitä se on suurimmassa osassa kuvia...
Parhaiten tässä asussa omasta mielestäni onnistuivat pitkän takin vuoritus ja vaatteiden istuvuus. Mitään suurempia kämmejä ei muutenkaan tapahtunut itse vaatteiden kanssa, joten niihin olen todella tyytyväinen, niin tyytyväinen, että tekisi melkein mieli käyttää Acen vaatteita ihan normaalistikin. (Alla olevaa takkia olen käyttänytkin.)
Kaikkein epäonnistuneimmat asiat cossissa olivatkin sitten ne, joita aloin tehdä juuri paria viikkoa ennen conia. Kuten Animecon kirjoituksessa jo totesinkin; asiat on syytä aloittaa ajoissa. Unohtelin ihan itsestään selviä perusjuttuja kaikessa kiireessä ja ne aiheuttivat sitten suurinta stressiä itse tapahtumassakin.
Ensinnäkin tupen hajoaminen oli pelkästään siitä kiinni, ettei tullut ajateltua siinä tekovaiheessa, että ehkä ne sydämet pysyisivät paremmin nahan ALLA kuin sen PÄÄLLÄ. (Siis eikäh?)
Toisekseen ihmettelen sitä miten minä, joka olen aina yleensä muistuttamassa ihmisiä vaseliinin käytön tärkeydestä maalattujen kenkien päällä, unohdan itse käyttää sitä omissa saappaissani?
Valtakunta vaseliinista.
Ja tällaiset pikku asiat voivat pilata kaiken muun ohella sitten päivän aika ruhtinaallisesti, joten jatkossa yritän aloittaa vielä aikaisemmin. Puolivuotta ei ole aika eikä mikään valmistaessa useaa cossia yhtä aikaa.
Joka tapauksessa Acen cossaaminen oli varsin hauskaa, koska hahmo on mukavan erilainen verrattuna niihin joita yleensä valitsen. Hölmön hassuttelijan roolissa oleminen kostautui kyllä photoshooteissa, kun se eniten seinille hyppivä asia olin minä itse sen sijaan, että olisin tavalliseen tapaani naamapalmuillut muiden pelleilylle ja käskenyt kaikkia ryhdistäytymään.
Piristävää vaihtelua se silti oli, kun alkuvuosi oli tullut cossattua pelkkiä yrmyjä.
Ja koska itken verta näyttäessäni täysin vastakkaiselta persoonalta kuin oikeasti olen, niin ottakaapa nämä eniten IC-kuvat tähän alkuun...
Ja jospa sitten jotain vähemmän... kamalaa...
Hikari - O3OJoo...
Allekirjoittanut oli pieni silloin kun Digimon tuli telkasta ja kun se tuli, sitä katsottiin kaverin luona ennen koulun alkua ja juostiin sitten urheilukentän poikki äkkiä luokkaan ja aina nipin napin myöhässä tai ajoissa.
Hikarista pidin jo silloin. Ja pidin lähinnä nimenomaan tästä pienestä Hikarista, joten kun kuulin, että alkuperäisistä Valituista penskoista ollaan tekemässä ryhmää ja ryhmältä puuttuu Hikari...
Noh, minä sniikisti ehdotin itseäni ryhmään mukaan ja sain kyllä kummeksuvia katseita osakseni sen jälkeen, kun oikeasti HALUSIN cossata Hikaria.
Lapsuuden muistot on sen verran painava syy, että itsensä liian vanhaksi tunteminen ei tullut kysymykseenkään. Näin jälkikäteen tietysti mietin, että mihinkäs sitä taas tulikaan itsensä pistettyä, mutta jälkikäteen ajattelu on aina jälkikäteen ajattelua. Nautin kuitenkin jokaisesta minuutista Digimon ryhmässä ja Hikarin cossissa. Joten häähää!
Itse puvun teko oli sellaista peruskauraa, kuten kuvitella saattaa.
Kaavat löytyivät kätevästi käsityölehdestä vieläpä lasten vaatteista, jotka menevät allekirjoittaneelle ihan kätevästi ja illuusio pienestä tytöstä on uskottavampi.
( Paljastus; Ainakin puolet cossieni kaavoista ovat lasten kokoja.. )
Kengät värkkäsin ihan liian isoista lenkkareista, jotka löysin sattumalta kirpputorilta juuri sopivilla leikkauksilla. Maalaukseen tosin kului vaaralliset määrät spray-maalia, kun ruskeista kengistä piti saada valkoiset.
Pillin väänsin softiksesta ja muutamasta pakkelikerroksesta.
Puvun teko itsessään oli sellaista hauskan pitämistä samalla tavalla kuin Witchinkin kohdalla. Rentouttavaa tekemistä se olikin muuten todella stressaavaan tilanteeseen.
Ja puvun teko nyt ei tämän cossin kohdalla muutenkaan ollut se pääpointti vaan se, kun pääsi vihdoin ryhmän kanssa tapahtumaan ja kuulee ensimmäisen kuvaa pyytävän sanovan:
"Valitut lapset, saisinko teistä kuvan?"
On vielä joitain asioita, jotka lämmittävät myös kyynistä ja kärttyisää cossaajaa.
Tapahtuma itsessään sisälsikin lähinnä hengailua ryhmässä. Kuvia tultiin pyytämään todella monta kertaa, hyvä kun välillä ehti edes hengähtää saati sitten pystyä liikkumaan paikasta A paikkaan B.
Mutta tämä palautti mieleen menneitä aikoja, kun tapahtumat juuri olivat tuollaisia.
Nykyään sitä on omastakin mielestään jo liian vanha sellaiseen ja vaatimukset ovat kasvaneet iän myötä sen verran paljon, että ei sitä tosiaankaan haluaisi aina kaiken olevan samanlaista kuin ennen.
Mutta aina silloin tällöin, pieninä annoksina nautittuna...
Tässä muutama hassu kuva. Lähinnä omia suosikkejani vain, koska kuvia on taas ääretön määrä ja eiköhän tämä blogi ole jo tarpeeksi pitkä muutenkin.
Kuvat otti
Riko.
Kaksi viimeistä kuvaa tosin otti Mari.
...
Siinä menikin tämän vuoden cossit sitten pakettiin.
Päämääräni tälle vuodelle oli oppia tekemään todella pitkiä ja yksityiskohtaisiakin aikatauluja sekä oppia pari uutta tekniikkaa niin ompelun kuin propin rakennuksen puolella.
Tavoitteet tuli saavutettua, joten hyvillä mielin olen valmis ensi vuonna yrittämään taas vähän kovemmin, kun tänä vuonna ei tullut pyörähdeltyä myöskään kisaamassa nimenomaan siksi, että osaisin taas nauttia cosplaysta.
Nyt sekin taito on taas hallussa, joten voin vaatia itseltäni vähän enemmän.
Ensi vuodeksi cossit on valittu ja aloitettukin ja niistä sitten lisää myöhemmin.
Cosplay Gaalassa olen kuvauspalvelussa hommissa, joten näette minut sitten siellä Paprikan vetimissä seuraavaksi.
~ AG
