2011 - Hiljainen vuosi (Niin sitä ainakin kuvitteli...)

Tämä vuosi alkaa pikku hiljaa olla ohitse.
Tokihan tapahtumia riittää vielä näin syksylläkin, mutta omat cosplayni tälle vuodelle jäävät tähän ja ennen seuraavien pukujen aloitusta on ihan hyvä kerrata mitä tänä vuonna tulikaan tehtyä.
Pidemmittä puheitta sitten vaan suoraan itse asiaan.

Jet - Kanttinauha kriisi

Neo Angelique Abyss~ iski alkuvuodesta kovaa tyhjään koloon, johon olin kaivannut jotakin todella yksityiskohtaista ja silti yksinkertaista cosplay pukua. Alunperin minun ei pitänyt aloittaa Jetillä sarjan cosplayhin tutustumista, mutta paricosplay mahdollisuus oli vähän liian hyvää ollakseen totta, joten Jetin puku päätyi ensimmäiseksi.

Jetiä lähdin tekemään sillä ajatuksella, että teen puvun osissa.
Aloitin siis ensiksi tekemään takin alle kuuluvaa t-paitaa, housuja ja kenkiä sekä aloittelin samalla tekemään muotteja ja malleja koriste kiville, joita herran t-paidassa, hansikkaissa ja takin hihoissa on.
Bakaconiin siis valmistui t-paita versioinen Jet.



Päädyin käyttämään omia hiuksiani cossissa siksi, että silloin lyhyt tukkani ehti kasvaa ja värjääntyä sopivaksi Bakaconiin mennessä ja halusin sitten ihan vain kokeilla omilla hiuksilla kampauksen tekoa. Hyvää harjoitustakin se oli, sillä on kuitenkin niin erilaista laittaa omia hiuksiaan kuin peruukkia.
Ja tiedänpähän nyt, että vaikka oma tukka on autenttisempi, taidan pidättäytyä silti peruukeissa oman mielenrauhani vuoksi.
Oma tukkani on liian ohut ja siksi todella rasittava laitettava.
(Pitäisi kyllä ehkä joskus keksiä cossattavaksi joku kalju hahmo...)

Jetin puku sisältää lähinnä pitkän takin, t-paidan, housut ja kengät ja näistä osista vain takki on todella yksityiskohtainen. Tällaisia cosseja kutsun nimellä "Mies ja takki".
(Ja tällaisia cosseja löytyy vaatekaapistani monta, siksi niillä nimikin on.)
Eniten päänvaivaa tässä puvussa siis tuottivat takissa olevat lärpättimet niin edessä kuin takana.




Hienoja esimerkkeja siitä miten yhtenäisiä nämä reffit välistä ovat...



Mittailua, kaavoitusta, hiusten repimistä ja paria kokeilua myöhemmin uskoin olevani miltein oikeilla jäljillä. Kaavoina ja testikappaleina lärpättimet näyttivät siltä miltä piti ja cossi eteni nopeasti, kun kaikki tuntui loksahtavan paikoilleen kuin itsestään.

Olisihan se pitänyt tietää, että asiat eivät voi mennä silloin muuta kuin pieleen.

Nimittäin tuo täydellisen värinen kanttinauha oli totta kai sitten lopussa Tampereen Eurokankaasta, kun sitä menin ostamaan lisää ja pyysin tilattavaksi uuden rullan.
Seuraavaa rullaa saikin odotella näin cossaajan mittapuulla PITKÄÄN.
Ja koska takki on aikalailla kanttinauhaa kanttinauhalla kanttinauhan kanssa, niin hommat jumahtivat yhdessä vaiheessa aivan täysin.

Yritin siinä välissä sitten tehdä yhtä ja toista muuta asiaa ja silloin päätin tehdä myös hankkimiini aurinkolaseihin lamput. Olin ajatellut lamppujen tekoa jo pukua suunnitellessani, koska Jetillä kyseiset valot ovat varsin mielekäs yksityiskohta.
Terminaattori tuijotuksen tekeminen kiehtoi myös siksi, että haluaisin tehdä isompiakin valaistuksia pukuihin joskus tulevaisuudessa.
Ja noh, nyt kun kuitenkin aikaa piti käyttää jotenkin hyödyksi, niin tekniikkaan tutustuminen tuntui ihan luontevalta.


Tästä siis lähdettiin liikkeelle.




Ja tämän näköinen siitä tuli.

Vanhempani ovat insinöörejä, joten tämä lamputus oli perheen yhteinen harrastus, johon kaikki osallistuivat omalta taholtaan ja hyvä niin, sillä kävi yllättävän vaikeaksi löytää Tampereenkin kokoiseltakin alueelta pieniä lamppusia, jotka eivät olleet valmiiksi missään kiinni ja olivat johdotettavissa tarvitsemallani tavalla.
Kaikki muut tarvikkeet löytyivätkin sitten paljon, paljon helpommin ja tällaisella arsenaalilla aloin tehdä juotoksia:





Ensinnäkin juotoskolvi. Varokaa päätä, se polttaa herkästi kuumaliimapyssyyn tottuneen cosplayaajan näppejä...



Tina, jota juotoskolvilla sulatetaan johtojen yhtymäkohtiin, että ne pysyvät toisissaan kiinni ja auttavat johtamaan sähköä.





Katkaisija. Tämä on muuten eri katkaisija kuin mitä laseissani käytin, sillä lasien katkaisija päätyi noiden kuvassa näkyvien johtojen vuoksi suojaan tulitikkulaatikkoon, jonka jesarilla sitten vielä päällystin varmuuden vuoksi, ettei mitään ikävää irtoamista tai kolhuja sattuisi. Lisäksi se helpotti huomattavasti katkaisijan löytämistä takin alta.





Itse virtalähde. Tätä en alkanut purkamaan ihan lopullisiin osiin, mutta pikaisesti selitettynä kangaspussi, jonka kiinnitin takkiin hakaneuloilla poiskin saamiseksi, sisältää silmälasikotelon, kuten kuvasta näkyy ja silmälasikotelo taas sisältää kaksi patteria, joiden ympärille olen pingottanut äärimmäisen tiukan kuminauhan, joka puristaa patterit toisiaan vasten ja pitää viime kädessä huolen johtojen pysymisestä paikoillaan pattereiden päissä.



Sitten toki tarvitaan vielä lamppuja ja johtoja. Tähän operaatioon tarvitsin kaksi pientä lamppua ja metrin verran johtoa.



Havainnollistamisen vuoksi suunnitelma ja yhdistetyt johdot suunnitelman mukaisesti.
Tässä kohtaa olisin tarvinnut yhden apukäden, joka olisi pidellyt johtoja suorassa kuvan oton ajan, niin kuva olisi voinut olla edes hieman selkeämpi.







Vielä kuva lampuista yksikseen, sitten lasien takana ja vielä itse käytössä.

Tähän kanttinauha kriisiin asti täysin ajassa oleva aikatauluni olikin sitten mennyt ihan uusiksi ja puvun loppuvaiheista en oikeastaan muista edes mitään muuta kuin sen, että oli aikamoinen kiire.
Ja kiirettähän nimenomaan olin yrittänyt välttää, kun aloitin puvun teon jo heti Bakaconin jälkeen ja silloin puvun kaikki alle tulevat osat olivat valmiina ja pelkkä takki oli enää tekemättä.
Ja silti tuli kiire.
Cosplayssa ei vaan voi olla koskaan liian ajoissa.

Desuconissa otimme sitten iloa irti cosplayshootista lauantaina.
Kuvat © 2011 Aida Palmgren






















Tulevaisuus tämän puvun kanssa näyttää varsin valoisalta.
Peruukkia metsästän tähän asuun seuraavaksi ja toivottavasti saan hankittua sen ennen kuin lumet tulevat ja myös sulavat, sillä olisi tarkoitus mennä kuvaamaan Jetiä lumisiin maisemiin, koska herra "lumimies" viihtyy sarjassakin lumen keskellä muutaman jakson ajan. (Hyvä kuvaushetki on hyvä.)
Sen lisäksi aion laittaa kaulapannan ja vyön uusiksi jahka saan ostettua tulevia cosseja varten sen verran wonderflexiä, että voin uusia ne.
Lisäksi vielä pitäisi katsoa voisiko kenkiä muuttaa paremman malliksi pienillä koron peitoilla ja kengän muotoilulla.
Hansikkaatkin olen päättänyt yrittää tehdä uudestaan paremmalla ajalla.

Muuten Jetin puku onkin siinä kunnossa, että tulen käyttämään sitä mahdollisuuksien mukaan useammankin kuin kerran ja ilman noita kaikkia parannuksiakin puku on ihan käyttökelpoinen.
(Jahka se peruukki tulee ostettua, oma tukka kun on muuttunut taas siiliksi.)

Witch - Ihanan halpaa

Joskus cosplay oli halpaa.
Nyt cosplay on kallista.
Joskus cosplay oli helppoa.
Nyt cosplay on vaikeaa.
Ja joskus siihen kalliiseen vaikeuteen kaipaisi jotain halpaa helppoa.
Olen ollut aina sitä mieltä, että joskus on ihan hyvä cosplayta harrastaessa pysähtyä tekemään jotakin yksinkertaista, johon ei oikeasti näe niin paljon aikaa ja vaivaa ja rahaa kuin tavallisesti. Se helpottaa ainaista cosplaysta johtuvaa painetta ja auttaa ajattelemaan innovatiivisemmin.
Wepi on onneksi ollut ihana ja tehnyt 30 minuutin kaappicosplay haasteen, jota suosittelen IHAN JOKAISELLE.
Itsekin olen ajatellut haasteen tekemistä usein ja se olikin minun innoittajani, kun lähdin tekemään Witchin cossia Left4Deadista.

Witchin cossin pääajatuksena oli, että peruukin oston jälkeen budjetti ei saa ylittää yli 10 euroa.
Ja peruukki itsekään ei maksanut loppujen lopuksi kuin 10,50 €.
Ja katsokaa nyt miten HIENO se on!




Hävytön karkki mainostus taustalla.

Punanaamion peruukit ovat aivan kamalia.
Mutta silloin kun tukan pitääkin näyttää kamalalta...
Niin no, silloin ne nimenomaan ovat juuri sitä mitä tarvitset.
Witchin peruukki on erittäin kovan kynimisen kärsinyt
Morgana, johon jouduin kaiken lisäksi ompelemaan jonkun verran takaisin kuituja, koska verkko vilkkui reippaasti.
Vilkkuu se edelleen, mutta ei onneksi niin pahasti.
Latvat värjäsin copiceilla, aluksi vaalealla harmaalla, sitten keskiharmaalla, sitten tummanharmaalla ja lopuksi ihan mustallakin. Lopputulos ihan mukiinmenevä, kuitu ei mitään kanekalonia kuitenkaan ole, joten kyllähän se siitä kärsi, eikä väri tarttunut mitenkään tasaisesti.
Mutta kun oletuksena on, että Witchin tukka on mustunut liejusta, savesta, mudasta ja verestä niin...
Karmea se on ja sellainen se saakin olla.

Ostin sopivan aluspaidan Vapaa valinnasta kolmella eurolla ja siihen päälle ostin alushousuja tukun neljällä eurolla. Tällaisessa cossissa useat pantsut päällekäin on ihan pakko hankinta ja tarpeeseenhan ne conissa tulivatkin.
Värjäsin kaikki vaatteet yököttävällä yellow label teellä, jota kenenkään ei pitäisi juoda. Cosplayn värjäämiseen kyseinen tee oli kuitenkin oikein omiaan ja parin tunnin lillutuksella vaatteet olivat juuri oikean väriset.
Sen jälkeen vielä rikoin paidan puukolla ja coni päivänä sitten vaatteita vielä sotkettiin meikillä.

Tämän jälkeen olikin enää kynnet tehtävänä. Ja koska 7 euroa budjetista oli jo mennyt, niin täytyi soveltaa erittäin halpa idea Witchin kynsiä varten.
Olimme aikaisemmin Marusekissa syödessämme keskustelleet jo niistä ja syömäpuikoista puhuimme jo silloin mahdollisena tukirankana.
Olen ostanut joskus todella paljon puikkoja, joten niitä löytyikin omasta takaa.
Päällystykseen hain ideoita cosplay.comista ja monet olivat käyttäneet foliota jo aikaisemminkin kynsiensä tekoon. Päätin lähteä itsekin sille linjalle ja sen lisäksi Biitin kanssa ideoimme erikeepperistä päällysteen folion päälle.


Teippiä (läpinäkyvä teippi pitää muuten paremmin, sitä ei sattunut nyt laatikosta löytymään, joten havainnollistava maalarinteippi), foliota ja syömäpuikkoja.


Teippi on havainnollistamassa vain sitä, että näitä kynsiä tehdessä auttava käsipari oli tosiaan tarpeeseen.



Erikeepperin lisäämisen jälkeen huomasin erään pienen pulman maalauksen yhteydessä. Nimittäin sen, että liima oli tehnyt kynsistä ihan turhan siistit ja sileät.
Se on näin zombin kynsiä tehdessä aikamoinen järkytys. Ja varsinkin kun käytät tällaisia mahdollisimman rumia ja kyseenalaisia metodeja.
Noh, ei muuta kuin kuumaliimapyssy käteen ja tekemään kohoumia ja röpelöä ja säikeitä ja muuta pintaa rikkovaa kynsiin ja uusi yritys maalauksen kanssa.





TADAA!
Ihanan ällöttävät. Maalasin muuten aluksi kynnet kirkkaan punaisella maalilla ja sen jälkeen lisäsin mustaa maalia päälle "vähän sinnepäin"-tyylillä.

Desuconissa sunnuntaina otimme jälleen iloa irti kuvaamisesta ja pisteet hienoista kuvista menevät Wepille.









Ja vielä loppukevennys...

"Smoker was like YEEAAAAHH!"

"But then Witch was like ORLY?"


Ace - Kun tuppi ei pysy roskiksessa.

Kaksi viikkoa ennen Animeconia aloitin Acen miekkaan kuuluvan tupin tekoa, joka siis minun oli ollut tarkoitus tehdä jo paljon aikaisemmin ja aivan eri materiaaleilla, kuin mihin sitten päädyin sen hetkisen rahatilanteen vuoksi.
Tuppi rakentui solumuovista, jonka päällystin tekonahalla ja päälle leikkasin ja liimasin 49 softis sydäntä.



Tuppi näytti ihan hyvältä tässä vaiheessa, mutta keräiltyäni koko lauantai päivän conissa tupista irronneita sydämiä, olin iltapäivään mennessä niin kyllästynyt tuppeeni, että päätin tehdä siitä selvää jälkeä yliopiston nurmikolla ja purkaa samalla hieman päivän aikana kertyneitä paineita.
Tämän purkauksen jälkeen tuppi löysi tiensä roskikseen.


Ilmeeni, kun tuppi löytyy sunnuntaina keskeltä yliopiston pihaa.
(Ja voitte vain kuvitella millä tavalla palautin sen takaisin roskikseen.)

Sellainen alkukevennys.
Muuten Acen puvun teko sujuikin varsin mukavasti aluksi.
Mitä häntä nyt inhosin peruukin etsimistä, koska sopivan väristä peruukkia ei tuntunut löytyvän mitenkään. Ostin peräti kolme muuta peruukkia (jotka sitten myin) ennen kuin vihdoin löysin lähes täydellisen eräältä epäilyttävältä myyjältä eBaysta. Ostin peruukin silti ja paketin saavuttua peruukki osoittautui oikean sävyiseksi, tosin vähän turhan tummaksi. Kuitu oli silti erinomaista ja peruukki oli todella ihana käsiteltävä, joten näin jälkeenpäin en inhoa sitä yhtään paljon kuin silloin.


Ekassa kuvassa sävy mitä se saisi luvan olla koko ajan.
Tokassa kuvassa se mitä se on suurimmassa osassa kuvia...

Parhaiten tässä asussa omasta mielestäni onnistuivat pitkän takin vuoritus ja vaatteiden istuvuus. Mitään suurempia kämmejä ei muutenkaan tapahtunut itse vaatteiden kanssa, joten niihin olen todella tyytyväinen, niin tyytyväinen, että tekisi melkein mieli käyttää Acen vaatteita ihan normaalistikin. (Alla olevaa takkia olen käyttänytkin.)
Kaikkein epäonnistuneimmat asiat cossissa olivatkin sitten ne, joita aloin tehdä juuri paria viikkoa ennen conia. Kuten Animecon kirjoituksessa jo totesinkin; asiat on syytä aloittaa ajoissa. Unohtelin ihan itsestään selviä perusjuttuja kaikessa kiireessä ja ne aiheuttivat sitten suurinta stressiä itse tapahtumassakin.
Ensinnäkin tupen hajoaminen oli pelkästään siitä kiinni, ettei tullut ajateltua siinä tekovaiheessa, että ehkä ne sydämet pysyisivät paremmin nahan ALLA kuin sen PÄÄLLÄ. (Siis eikäh?)
Toisekseen ihmettelen sitä miten minä, joka olen aina yleensä muistuttamassa ihmisiä vaseliinin käytön tärkeydestä maalattujen kenkien päällä, unohdan itse käyttää sitä omissa saappaissani?


Valtakunta vaseliinista.

Ja tällaiset pikku asiat voivat pilata kaiken muun ohella sitten päivän aika ruhtinaallisesti, joten jatkossa yritän aloittaa vielä aikaisemmin. Puolivuotta ei ole aika eikä mikään valmistaessa useaa cossia yhtä aikaa.

Joka tapauksessa Acen cossaaminen oli varsin hauskaa, koska hahmo on mukavan erilainen verrattuna niihin joita yleensä valitsen. Hölmön hassuttelijan roolissa oleminen kostautui kyllä photoshooteissa, kun se eniten seinille hyppivä asia olin minä itse sen sijaan, että olisin tavalliseen tapaani naamapalmuillut muiden pelleilylle ja käskenyt kaikkia ryhdistäytymään.
Piristävää vaihtelua se silti oli, kun alkuvuosi oli tullut cossattua pelkkiä yrmyjä.

Ja koska itken verta näyttäessäni täysin vastakkaiselta persoonalta kuin oikeasti olen, niin ottakaapa nämä eniten IC-kuvat tähän alkuun...







Ja jospa sitten jotain vähemmän... kamalaa...








Hikari - O3O

Joo...
Allekirjoittanut oli pieni silloin kun Digimon tuli telkasta ja kun se tuli, sitä katsottiin kaverin luona ennen koulun alkua ja juostiin sitten urheilukentän poikki äkkiä luokkaan ja aina nipin napin myöhässä tai ajoissa.
Hikarista pidin jo silloin. Ja pidin lähinnä nimenomaan tästä pienestä Hikarista, joten kun kuulin, että alkuperäisistä Valituista penskoista ollaan tekemässä ryhmää ja ryhmältä puuttuu Hikari...
Noh, minä sniikisti ehdotin itseäni ryhmään mukaan ja sain kyllä kummeksuvia katseita osakseni sen jälkeen, kun oikeasti HALUSIN cossata Hikaria.
Lapsuuden muistot on sen verran painava syy, että itsensä liian vanhaksi tunteminen ei tullut kysymykseenkään. Näin jälkikäteen tietysti mietin, että mihinkäs sitä taas tulikaan itsensä pistettyä, mutta jälkikäteen ajattelu on aina jälkikäteen ajattelua. Nautin kuitenkin jokaisesta minuutista Digimon ryhmässä ja Hikarin cossissa. Joten häähää!

Itse puvun teko oli sellaista peruskauraa, kuten kuvitella saattaa.
Kaavat löytyivät kätevästi käsityölehdestä vieläpä lasten vaatteista, jotka menevät allekirjoittaneelle ihan kätevästi ja illuusio pienestä tytöstä on uskottavampi.
( Paljastus; Ainakin puolet cossieni kaavoista ovat lasten kokoja.. )
Kengät värkkäsin ihan liian isoista lenkkareista, jotka löysin sattumalta kirpputorilta juuri sopivilla leikkauksilla. Maalaukseen tosin kului vaaralliset määrät spray-maalia, kun ruskeista kengistä piti saada valkoiset.
Pillin väänsin softiksesta ja muutamasta pakkelikerroksesta.

Puvun teko itsessään oli sellaista hauskan pitämistä samalla tavalla kuin Witchinkin kohdalla. Rentouttavaa tekemistä se olikin muuten todella stressaavaan tilanteeseen.
Ja puvun teko nyt ei tämän cossin kohdalla muutenkaan ollut se pääpointti vaan se, kun pääsi vihdoin ryhmän kanssa tapahtumaan ja kuulee ensimmäisen kuvaa pyytävän sanovan:
"Valitut lapset, saisinko teistä kuvan?"
On vielä joitain asioita, jotka lämmittävät myös kyynistä ja kärttyisää cossaajaa.

Tapahtuma itsessään sisälsikin lähinnä hengailua ryhmässä. Kuvia tultiin pyytämään todella monta kertaa, hyvä kun välillä ehti edes hengähtää saati sitten pystyä liikkumaan paikasta A paikkaan B.
Mutta tämä palautti mieleen menneitä aikoja, kun tapahtumat juuri olivat tuollaisia.
Nykyään sitä on omastakin mielestään jo liian vanha sellaiseen ja vaatimukset ovat kasvaneet iän myötä sen verran paljon, että ei sitä tosiaankaan haluaisi aina kaiken olevan samanlaista kuin ennen.
Mutta aina silloin tällöin, pieninä annoksina nautittuna...

Tässä muutama hassu kuva. Lähinnä omia suosikkejani vain, koska kuvia on taas ääretön määrä ja eiköhän tämä blogi ole jo tarpeeksi pitkä muutenkin.
Kuvat otti Riko.
Kaksi viimeistä kuvaa tosin otti Mari.
















...

Siinä menikin tämän vuoden cossit sitten pakettiin.
Päämääräni tälle vuodelle oli oppia tekemään todella pitkiä ja yksityiskohtaisiakin aikatauluja sekä oppia pari uutta tekniikkaa niin ompelun kuin propin rakennuksen puolella.
Tavoitteet tuli saavutettua, joten hyvillä mielin olen valmis ensi vuonna yrittämään taas vähän kovemmin, kun tänä vuonna ei tullut pyörähdeltyä myöskään kisaamassa nimenomaan siksi, että osaisin taas nauttia cosplaysta.
Nyt sekin taito on taas hallussa, joten voin vaatia itseltäni vähän enemmän.

Ensi vuodeksi cossit on valittu ja aloitettukin ja niistä sitten lisää myöhemmin.
Cosplay Gaalassa olen kuvauspalvelussa hommissa, joten näette minut sitten siellä Paprikan vetimissä seuraavaksi.

~ AG

Tracon 2011

Ensimmäinen kertani varsinaisena työvoimana conissa on siis ohitse.
Tracon oli näin virallisen kuvaajan näkökulmasta varsin...
No, itse kun lähinnä näin cosplay-kilpailun ja pari muuta ohjelmaa kameran linssin läpi ja kuvauspalvelun pinkin seinän ( violettina se kuulemma oli myyty, mutta...) niin tapahtuma itsessään meni tavallaan täysin ohitse.
Ei edes niistä näkemistäni ohjelmista paljoa jäänyt mieleen, koska olin enemmän huolissani kameran asetuksista, muistikortin riittävyydestä, paikan valinnasta ja ehtimisestä.

Oikeastaan ainoa ohjelma, mitä katsomalla menin katsomaan oli Inside the cosplayer's studio. Tai mikä lie se nimi olikaan, en jaksa saati halua välttämättä muistaa.
Olihan kyseinen ohjelma kuitenkin jollain tasolla viihdyttävä, mutta yksi kysymys kyllä oli mielessäni ennen ohjelmaa, ohjelman aikana ja ohjelman jälkeenkin...
Tarvitsemmeko me todella tällaista?

Ei sillä, panelisteja oli mukava kuunnella ja heidän mielipidettäänhän nyt varmaan sinne oltiin tultu kuulemaankin, mutta muuten koko ohjelma jäi varsin latteaksi.
Vitsit vanhenivat nopeasti (osan mielestä TODELLA nopeasti) ja kysymykset olivat turhan lempeitä tällaisen ohjelman puitteisiin.
En toki tiedä mikä ohjelman päämäärä oli, mutta joka tapauksessa.
Mielestäni ohjelma olisi kaivannut aikaisempaa ajankohtaa ja sitä olisi voinut pyrkiä tekemään joko leppoisammaksi tai sitten paljon, paljon vihamielisemmäksi.
Alleviivaan nyt kuitenkin vielä sitä, että emme ehkä Suomessa tarvitse (ainakaan vielä) tällaista ohjelmaa.

No jaa, eiköhän se aihe tullut nyt käsiteltyä tässä, joten vähän jotain iloisempaa, etten ala itse vaikuttaa mäkisevältä cosplay blogaajalta, jolle ei kelpaa mikään ja joka veti herneitä ja muita palkokasveja nenäänsä ohjelman takia.

Elikkä, kuvaajana toimiminen oli todella antoisaa ja kiitän nyt heti ensimmäiseksi kaikkia kuvauspalvelussa käyneitä, varsinkin teitä jotka viihdytitte minuakin siinä sivussa. En ole koskaan pitänyt asiakaspalvelijana toimimisesta, mutta tällä kertaa oli helppo hymyillä ja olla ystävällinen.
Pitää vielä pyytää anteeksi sitä, että Takahashin kanssa kuvaukseen tuleville minun oli hankala aluksi antaa tietoa, koska en tosiaan tiennyt kyseisestä asiasta mitään. Vasta ensimmäisen kysyjän saavuttua paikalle otin asiasta sitten selvää, vaikka edelleen senkin jälkeen olin vähän pihalla kuin lumiukko juhannuksena.
Ensi kerralla luen koko ohjelmalehtisen läpi, että osaan varautua paremmin.
Kiitos vielä nopeasti avuksi tulleille järjestyksenvalvojille ja kilteille kävijöille, jotka muodostivat nätin jonon ihan oma-aloitteisesti ja pienen pyytelyn jälkeen. Olitte ihania.



Takahashin kanssa ryhmäkuvaus tosiaan tuli täytenä yllätyksenä, mutta onneksi tilanne meni pikkuisesta paniikista huolimatta sujuvasti ja minulla oli hauskaa, kun sain kantaa vettä ja tuoleja kunniavieraalle ja hänen seuralaisilleen.
Loppujen lopuksi pääsin vielä ryhmäkuvaankin heidän kanssaan ja meinasi tulla tippa linssiin. En uskonut, että pääsisin ihan niin lähelle kuitenkaan, vaikka kuvaajana toki oli sekin ilo, että sain nähdä haastattelun. Ei se silti ollut sama asia kuin päästä ojentamaan vesimukia lapsuuden aikaiselle idolille.
(Mistähän johtui, että myöhemmin sitten päivällä kaadoin niitä kyseisiä mukeja muutamaankin kertaan ja sunnuntaina kun kaatuilu jatkui päätin olla enää koskematta mokomiin mukeihin...)



Sekin oli mukavaa, että pääsin ottamaan WCS-kilpailun voittajista kuvan kuvauspalvelussa. Onneksi olkoon vielä Rimpulle ja Majolle ja paljon, paljon onnea tulevaan kilpailuun Japanissa. Onnittelut myös muille sijoittuneille ja kaikille kisassa olleille. WCS karsintaan osallistuminen on rankkaa, joten kaikki osallistujat olisivat kiitoksen arvoisia.
(Ja sen varmasti me suomalaiset tiedämme viime vuoden neljän parin jälkeen.)



Sunnuntai meni samoissa kuvaamisen merkeissä kuin lauantai, paitsi että kuvattavien osalta meno oli entistä rennompaa ja cosplay-deittiä oli hauska päästä kuvaamaan loistavien osallistujien vuoksi. Eritoten mieleen jäi One Piecen Zoro, jonka esiintyminen hahmona oli todella vakuuttavaa. Muistui taas mieleen, että aina se puku ei ole se ratkaisevin tekijä, kun puhutaan onnistuneesta cosplaysta.

Päättäjäisissä muistikorttini oli täynnä ja kamerani akku lopussa ja samanlainen olo oli myös itse kuvaajalla. Heti kuvauspalvelun purkamisen jälkeen lähdimmekin viivana takaisin kotiin Hervantaan lepäämään, peseytymään ja siivoamaan.
Ja myöhemmin päätimme vielä mennä syömään porukassa ja väsymyksen tason vuoksi läppä lensi niin yli, että saa nähdä koska seuraavan kerran kehtaa mennä kyseiseen paikkaan syömään. Lisäksi tuli mässättyä niin paljon, että siinä meni koko viikonlopun näläntunne kertaheitolla.



Ja koska tämä on cosplay blogi, niin puhutaanpa nyt sitten vielä siitä itse cossaamisestakin. Lauantaina ja sunnuntaina olin molempina päivinä Toradoran Taigan puvussa, enemmän tai vähemmän riippuen siitä kuinka paljon kuvaamisen ohessa päätä alkoi kutittaa tai tuliko kuuma. Puku oli kyllä hyvä valinta vänkärille, sillä asu oli mukava päällä ja asussa ei ollut mitään, mikä olisi voinut mennä rikki.
Ainoa ikävä puoli oli, että hukkasin peruukki sukkani ja päätäni kutitti peruukin käytön vuoksi sitten tavallista enemmän.
(Ja kuten arvata saattaa, sukkahan löytyi sitten sunnuntai iltana kameralaukusta eli olin raahannut sitä mukanani molempina päivinä koko ajan.)

Taigan peruukin rakensin kahdesta samanlaisesta peruukista ja alunperin tarkoitus oli ollut, että leikkaan toisen peruukin kuitunauhoiksi ja ompelen toiseen kiinni, mutta sitten päätinkin kokeilla miten hyvin kaksi peruukkia päällekäin toimisi.
Ja sehän tosiaan toimi sitten kuin unelma.
Paksuus oli aivan täydellinen ja peruukin alle suunnittelemani hiusten kohottajakin katosi kätevästi kahden peruukin väliin ilman sen suurempaa ongelmaa.
(Ja sen sai vielä helposti poiskin sieltä peruukkien välistä toisin kuin pelkkien kuitujen alta.)

Muutenkin olen varsin iloinen siitä miten puvun takki ja vekkihame onnistuivat, vaikka vihaankin vekkihameiden tekemistä ja takin kaavat ajoivat melkein hulluksi.
Loppujen lopuksi kuitenkin lopputulos näytti siltä miltä pitikin ja tätä pukua tulen sen mukavuuden, istuvuuden ja siisteyden vuoksi käyttämään taatusti uudelleenkin ihan lähiaikoina. Varsinkin kuvauspalvelussa ollessani.

Näin. Sellainen oli minun Traconini ja se oli varsin ikimuistoinen ja ihana.
(Kaikesta marinasta huolimatta, väsynyt kuvaaja on väsynyt.)
Oli ihanaa nähdä ihmisiä ja conin tekoon osallistuminen oli todella antoisa kokemus. Minua siis varmasti tulette näkemään tästä eteenpäin kuvauspalvelussa ja muutenkin kuvaajana tapahtumissa.
Kiitos vielä kerran kaikille mukaville ihmisille ja tapahtuman järjestäjille.

~ AG

ps. Kyllä se parin edellisen tapahtuman puku postaus vielä tulee...!
( Hidas blogaaja on hidas. Saatte heitellä pikkukivillä. )

Tagity Tag

Tulinpahan tagatuksi kivasti ja koska minulla on nyt jopa hämmentävän tylsää, niin teen tämän aikani kuluksi.
(Ja miten niin muka voisin käyttää tämän ajan paremmin muun muassa sen tärkeämmän blogi tekstin kirjoittamiseen tai muuhun hyödyllisempään? Njäääääh!)

GOTTA TAG THEM ALL

Laitan käyntiin pienen tagin. On kuusi asiaa jotka teidän täytyy kertoa.
3 negatiivista ja 3 positiivista, tietysti rehellisesti. Lopuksi taggaat kuusi blogia ja linkkaat alas blogin, joka sinut linkkasi.

Kolme negatiivista asiaa jotka sinun täytyy kertoa.
1.Cossi joka on vähiten suosikkisi ja syy.
2.Huonoin kokemus conissa.
3.Huonoin conisi ja syy.

Kolme postiivista asiaa jotka täytyy kertoa.
1. lempi cossisi ja syy.
2. Paras kokemus.
3. Paras conisi ja syy.

Huonot jutut

1. Onhan niitä huonompia cosseja ollut aina, kun on vielä(kin) paljon opeteltavaa cossien tekemisestä. Mutta silloin, kun ne puvut olen tehnyt, niin ne huonotkin cossit ovat olleet saavutuksia silloiselle minälleni. Ihan yhtä lailla katson tämänkin vuoden cosseja kriittisesti, mutta silti ne ovat tähän nykyiseen taito tasooni verraten parhaimpiani.
En ole koskaan varsinaisesti vihannut mitään pukua itse tekovaiheessa tai pukua pitäessä. Sen jälkeen kylläkin, kun taidot ovat karttuneet, mutta tämä nyt ei liene yllätys kenellekään.


Vanha kuva on vanha

2. Huonoin kokemus on tähän mennessä ollut se, kun viime Desuconissa joku kävi kiinni takalistooni. Witchin cossi keräsi muutenkin katseita ja typeriä ehdotuksiakin, mutta tuo käsiksi käynti oli kaiken huippu. Kyseinen henkilö omaksi onnekseen kerkesi häipyä näköpiiristäni ennen kuin olisin työntänyt pitkät kynteni jonnekin kivuliaisiin paikkoihin. Onneksi kyseisessä cossissa pantsuja oli kuusi kappaletta päällekäin, joten suojaus oli kunnossa, mutta joka tapauksessa asia ärsytti ja ärsyttää vieläkin. Piti sen jälkeen vähän varoa muita ihmisiä.


You have startled the Witch...

3. Huonoin con lienee ollut se viimeisin Tsukicon. Tsukicon nyt oli aivan ala-arvoinen tapahtuma, joten siitä jäi paha maku suuhun kaiken muun paitsi konsertin osalta. Siellä todella viihdyin ja se pelasti kyllä muuten typerän reissun kokonaan.

Hyvät jutut

1. Koska en osaa vihata mitään pukua, niin en osaa rakastaakaan mitään pukua täysin. Jokaisessa on omat hyvät ja huonot puolensa ja vastaus tähän kysymykseen riippuu myös niin siitä millaisesta puvusta puhutaan.
Kaapissani kun on niitä yksityiskohtaisia, isoja cosseja, joihin on käytetty tunteja ja taas tunteja, mutta joissa on myös vikoja ja sitten on niitä, jotka ovat yksinkertaisia, mutta sitäkin ihanampia pitää päällä ja joissa olemus, eleet ja asenteet ratkaisevat enemmän. On hyvin vaikea sanoa onko Margaret Moonlightin cossini parempi kuin kenties Black Jackin cossini, koska puvut ovat niin erilaiset. Lisäksi pidän niistä ihan eri syistä.

2. Desucon 2010. Ei, tämä ei ollut paras con, tämä oli paras kokemus. Kyseisessä tapahtumassa sain niin paljon todella hyviä, opettavaisia ja uusia kokemuksia, että niitä on vaikea listata paremmuus järjestykseen. Tai no... ensimmäiseksi varmasti pääsisi se, että osallistuin Eurocosplay-karsintaan ja pääsin kolmannelle sijalle, mikä oli kyllä todella, todella hienoa. Sen lisäksi tapahtui muutamia muitakin ilmaa puhdistavia asioita, joten tämä con oli kokemuksena paras tähän astisista.



3. Bakacon 2010. Conissa oli todella hauskaa ja kaikki sujui tapahtumassa hyvin. Jos siis nyt unohdetaan se pitkä jonotus ulkona kylmässä ja se, että tuomarointi saatiin alkuun niin myöhään... Mutta kuitenkin, pääpiirteittäin toimiva kokonaisuus. Tokihan siihen vaikutti myös eeppinen seura, majoitus, ihmisten yhteisöllisyys tuomarointi jonotuksessa, kisaan osallistuminen ja toiseksi sijoittuminen. Ja se, että tapasin Pikmin Linkin.




Minut taggasi: Alice in Passionland

6...3 blogia jotka taggaan:
Masokistin muotokuva
Rullarinkeli
Cosplay syndrooma

Peruukkipääni kasvaa karvaa

Joooooo.
Animecon tuli ja meni ja jos ei puhuttaisi siitä sen enempää minun verenpaineeni vuoksi?
Eikä se johdu kyllä pelkästään siitä, että kaikki mikä vaan saattoi mennä pieleen, meni myös pieleen.
Olisin kestänyt sen, että conissa ei tiedetä mistään mitään, ohjelmat eivät ala ajallaan, ohjelmat siirtyvät randomisti paikasta toiseen, vänkärit ovat täysin hukassa oman tehtävänsä kanssa, cosplaymammat hukkuvat, informaatio ei kulje, tapahtuman tilat ovat niin kaukana toisistaan, että yhtään epämukavammissa kengissä ja astetta näkyvämmässä puvussa matkaan meni hyvällä lykyllä puolikin tuntia... Kerroin siitä verenpaineestani ja se kyllä kohoaa tätä kirjoittaessa aika mukavasti.
Siihen päälle, kun lisätään henkilökohtaiset pikku vastoinkäymiset ja majoituksessa syntynyt pieni erimielisyys...
Hirvein con ehkä ikinä.
Ainakin toiseksi hirvein.
Että hieno saavutus kai sekin.

Ainakin opin kyseisessä conissa taas kaksi uutta asiaa:
1. En enää ikinä tee viikkoa, mieluiten kahta viikkoa, ennen conia yhtään mitään osia cossiini. Ne hajoavat ihan taatusti ja jos eivät hajoa, niin ainakin unohdat niistä jotakin tuiki tarpeellista, joka pitäisi ne paremmassa kunnossa.
2. En osallistu kovin hevillä enää isoihin ryhmäcosseihin, en ainakaan millään isommalla puvulla. Kun itse on tehnyt puolivuotta ryhmään tulevaa pukua pikku hiljaa kasaan ja muutamaa päivää ennen conia moni ryhmäläinen peruu tulonsa, koska ei ole aikaa tehdä... Siinä vaan tekisi mieli repiä muutama hiustuppo päästä.

Nämä kaksi asiaa voisi olla ihan hyvä conin tekijöidenkin pitää mielessä.
1. Hoidetaan ne valmistelut mieluusti ennen sitä viimeistä viikkoa.
2. Otetaan vastuuta niistä hommista, joihin lupaudutaan.

Muuten conissa olikin ihan hauskaa. Tuli vähän kuvattua ryhmien kanssa ja muutenkin vietettyä ihan laadukasta aikaa ihmisten kanssa hengatessa. (Ylläri ylläri~)
Ja kävin nyt katsomassa Elffin proppiluennonkin. Se oli kyllä varsin valistava luento ja nyt sormeni syyhyävät kokeilemaan wonderflexiä. Pitää myös tutustua cosplay käytössä games workshopin maaleihin. Lähinnä niitä on tullut kokeiltua BJD-harrastuksen kautta, mutta jos kerran samaa tavaraa voi käyttää molemmissa harrastuksissa niin aina paranee. ( Nukkeihin käytettävää lakkaa olenkin jo hyväksikäyttänyt. )

Desuconin ja Animeconin cosseista teen vähän isompaa merkintää, joka on vielä pahasti kesken, mutta pikku hiljaa. Joten tällä kertaa tässä taisi olla taas kaikki...

~ AG

ps. Peruukkipääni kasvaa karvaa. Tai siltä se ainakin näyttää, kun peruukkien otsanauhasta on jäänyt nukkaa peruukkipään otsaan ja nyt siinä on musta rantu. Ihan kuin parran sänki. Animeconissa tämäkin havainto tuli tehtyä, joten sain siitä luovan otsikon.

pss. Oli mitä miellyttävintä vaihtaa muutama sananen tämän cossaajan kanssa, joten jos tunnistat itsesi, minulla on pari muutakin kuvaa puvustasi.

Desucon 2011 - eeppistä säätöä

Desucon oli sen verran uuvuttava tapahtuma, että sen jälkeen on tullut nukuttua kahdentoista tunnin yöunia ja simahdettua heti kun on päässyt sänkyyn asti. Tapahtumasta palautumiseenkin tarvittiin lähes viikko.
Mutta sehän vain tarkoittaa sitä, että tapahtumassa on ollut menoa ja meininkiä oikeen kunnolla.
Ja koska olen tällä hetkellä valitettavasti ihan liian kiireinen kirjoittaakseni mitään maailmaa mullistavaa raporttia, saatte kämäiset plussat ja miinukset niistä ohjelmista, joita kävin seuraamassa.
Ja parit kuvat taas kerran.
(Omista asuistani kirjoitan hieman myöhemmin, kun on paremmin aikaa.)

Euro Cosplay-karsinta ja Cosplaynäytös

+ Valot esityksien aikana sujuivat ainakin katsojan näkökulmasta tällä kertaa moitteettomasti.
+ Rimppu osaa asiansa.
+ Kisaajien puvut olivat mahtavia.
+ Ja esitykset erittäin hienoja...
- ... vaikka välillä toistivat itseään.

Onnittelut kilpailussa sijoittuneille ja onnea Lontooseen lähtevälle edustajallemme!












Cosplaykilpailut meillä ja muualla

+ Sain juuri sitä, mitä odotinkin esittelyn perusteella.
+ Plus vähän extraakin.
+/- Aiheesta olisi löytynyt juttua enemmänkin, aika meni nopeasti.
- Äänenkuuluvuus välillä heikkoa Kuusessa.

Bara - homostelu on tosimiesten hommaa

+ Baran oli aikakin saada osansa eroottisessa ohjelmistossa.
+ Pilke silmäkulmassa tehty esitys, joten kuuntelijoilla oli hauskaa.
+ Pätevä puhuja, kuulisin mielelläni useamminkin.
+ Äänenkuuluvuus parempi tällä kertaa Kuusessa...
- ...Paitsi yleisön kysymysten osalta


Kuva by Biitti

Desucon oli kyllä taas kerran eeppinen omassa eeppisyydessään, mutta omalta osaltani tapahtuma jäi pelkästään viihdyttäväksi, ei spektaakkelimaiseksi kuten parina edellisenä vuonna.
Tosin sitä tunnelmaa tuntui olevan ilmassa useammallakin kävijällä.

En silti voi väittää, etteikö minulla olisi sunnuntaina ollut eeppisen hauskaa, kun kuvailimme Left 4 Dead porukan kanssa.
Wempuli, joka toimi kuvaajanamme, laittelikin shootista jo kuvia, joten niitä voi käydä katsomassa hänen blogissaan.

~AG